keskiviikko 29. elokuuta 2012

Rotukoirat vs. omat rotuväännökset

Törmäsinpäs tässä Noyal-nimisen kasvattajan kotisivuille, jolta oli juuri syntynyt lyhytkarvaisen collien ja siperianhuskyn mix-pentuja.Oli sivusto sitten trolli tai ei, se herätti mielessäni taasen pohdintaan rotu- ja jalostussodasta, jota koirapiireissä käydään. Erilaisia rotumixejä tehdään jatkuvasti, mutta harvinaisempia ovat rotumixien "viralliset" kasvattajat. Ensimmäinen huolenaiheeni sivuja selatessani oli, ettei kasvattajalta löynyt minkäänlaista info/esittely sivua. Jokainen meistä rakastuu nappisilmäisiin karvapalloihin, mutta itse tykkään tukea omasta mielestäni oikeanlaista kasvatus ja jalostustoimintaa. Ensimmäinen askel tähän tutustumiseen tulee esittelysivujen kautta. Miksi kasvattaa ja miksi juuri tätä rotua, mitkä ovat jalostustavoitteet jne.


Lapinporokoira

Pienen selaamisen jälkeen löysin myös Noyalin aatteita tähän suuntaan - joskin usein kysyttyjen kysymysten alta. Suorana lainauksena Noyalin tavoitteista: "Tavoitteena on siis saada miellyttämisenhaluinen, ohjaajakeskeinen, laumatietoinen, energinen ja vahvahermoinen paimenkoira, jossa on ripaus alkukantaista arktisuutta." Ei yhtään hullumpi yhdistelmä. Joskin tässä herää heti mieleen josko kasvattaja ajattelee "paimekoirat on niin ihanan luonteisia, mutta tykkään enemmän pystäreiden ulkonäöstä. Ja sinisistä silmistä". Ymmärtäisin, jos Noyalin tavoitteen mukaista rotua ei olisi olemassa, mutta kun sellainen vielä on - ja kaikenkukkuraksi vielä kotimaisena! Lapinporokoirista ja suomenlapinkoiristakin löytyy yksilöitä, jotka omaavat kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Lappalaisista paimenkoirista ei tosin löydy äärimmäisen ohjaajakeskeisiä miellyttämisen haluisia yksilöitä - mutta se hinta on alkukantaisesta arktisuudesta maksettava.

vuotias Suomenlapinkoira
Alkukantaisuus ei nimittäin ole ulkoinen ominaisuus. Syy, miksi sekarotuisista koirista tietää heti mikäli niissä on lappalaista verta johtuu jostain aivan muusta. Lappalaisten rotujen tuomaritkin etsivät koirista aina "sitä jotain". Se jokin ei ole kaksikerroksinen turkki tai kippurahäntä vaan olemus, katse ja aura. Äärimmäisen ohjaajakeskeisellä ja miellyttämisenhaluisella koiralla ei tätä ole. Pohjoisten paimenkoirien täytyy olla kykeneviä itsenäiseen työskentelyyn. Ne eivät voi olla täysin riippuvaisia ihmisestä. Alkukantaisuus ja ihmisriippuvainen eivät voi koskaan kulkea käsi kädessä. Aina ei saa mitä haluaa, mutta joskus saa mitä tarvitsee.

Uusien rotujen kehittämisessä ei ole mitään väärää. Vaikka itse olenkin enempi historiafriikki ja koen myös koirarodut osana kulttuuriperimäämme, on uusien koirarotujen kehittäminen ihan ok. Tosin rotuja on jo nyt hurjasti ja sen sijaan, että kehitettäisiin rotuja, jotka vievät jalansijaa jo olemassa olevilta, satoja ellei peräti tuhansia vuosia vanhoilta roduilta, pitäisi mielestäni mielummin keskittyä viemään eteenpäin jo olemassa olevia rotuja. Miltä kuulostaisi uusi saksanpaimenkoira ilman selkäongelmia? Tai bulldogit terveemmällä rakenteella ja pidemmällä kuono-osalla? Sen sijaan miksi tehdä arktinen paimenkoira, joka näyttä ja käyttäytyy kuin porokoira? Porokoiran kanta on muutenkin suhteellisen pieni, joten miksi tehdä tälle "kilpailija", kun voisi aivan hyvin kehittää alkuperäistä porokoiraa omia tavoitteitaan vastaavaksi? Näin ikivanhan koirarodun geeniperimä pysyy puhtaana ja osa kulttuurihistoriaa tulee säästettyä.

Noyal tosin jo sanoi miksi ei kasvata rotukoiria: "En kannata Kennelliiton toimintamallia enkä tapaa, jolla rotukoiria kasvatetaan. En halua kasvattaa koiria omien eettisten ja moraalisten perjaatteitteni vastaisesti." Hyvä näin. Valitettavasti tämä on täyttä paskapuhetta. Henkilö voi kasvattaa puhdasrotuisia koiria kennelliiton ja rotujärjestön ulkopuolellakin. Mitään muuta ei tarvita, kuin koirien rekisteröinti. Kunnes saamme koirien rotugeenitestit siihen kuntoon, että niiden avulla voidaan määrittää rotu, rekisteröinti on ainoa vaihtoehto sukulinjojen ylläpitämiseen. Kun jätät puhdasrotuisen koirasi rekisteröimättä, ei sitä voi enää koskaan käyttää kyseisen rodun eteenpäin viemiseen. That's it.

En oikein ymmärrä miten koirien rekisteröinti vastustaa mitään etiikka- tai moraaliperiaatteita. Jotta koiran voi rekisteröidä sen vanhempien täytyy olla rekisteröityjä. Duh! Näin me pystymme jäljittämään koiriemme perimän. Pentue täytyy rekisteröidä kokonaan - toisin sanoen ole rehellinen, äläkä päästä ulos talosta vain lempilapsiasi. Allekirjoitettu todistus uroksen omistajalta - lapset kun ovat yhtä paljon isän kuin äidinkin. Pennut pitää tunnistusmerkitä - tämä on pelkkää maalaisjärkeä. Pentue on Suomessa syntynyt - miksi muuten haluaisit sen Suomen rekisteriin? Miten mikään näistä kohdista voi olla kenenkään periaatteiden vastaista?

Sitten ne suurimmat syyt pentueiden rekisteröimättä jättämiseen. Raha. 40-70 € koiran rekisteröinnistä+ ~60 € tunnistumerkinnästä. Se on hurjat 100-130 €. Toinen suuri syy rekisteröimättä jättämiseen on rotukohtaiset säädökset. PEVISAan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) kuuluvien rotujen osalta täytyy molemmilta vanhemmilta olla tehdyt tietyt tutkimukset, jotta pennut saa rekisteröidä. Suomenlapinkoirien kohdalta tämä tarkoittaa silmä- ja lonkkatutkimuksia. Muistaakseni Saksanpaimekoirilla ei riitä pelkät tutkimukset vaan tulosten täytyy olla vähintään tietynlaisetkin. Myöskään rekisteriin ei huolita pentuja, joiden emää on astutettu liian nuorena, vanhana tai useasti. Toisin sanoen suurin osa ihmisistä, jotka moraalisten tai eettisten periaatteiden vuoksi vastustavat koiriensa rekisteröimistä, ovat joko pihejä, heidän koiransa eivät ole tarpeeksi terveitä tai oikean ikäisiä jalostukseen.
Noyalin tapauksessa en juuri löydä yhtäkään järkevää syytä miksi hänen kannattaisi tehdä mitä hän nyt tekeekään. Emme tarvitse "uutta" arktista paimenkoiraa - meillä on niitä jo useita. Emme myöskään tarvitse lisää "sekarotuisia" koiria - niitäkin on jo tarpeeksi. Kasvattaminen, puhumattakaan jalostuksesta, on kovaa työtä. Se ei ole taloudellisesti kannattavaa, mutta muuten kyllä palkitsevaa. Pyörää ei kannata keksiä uudestaan, mutta sen kehittäminen erittäin suotavaa, jopa sallittua. Itse aijon kasvattaa eräänä päivänä Suomenlapinkoiria ja tarkoituksena on jalostaa tasapainoisia koiria, jolta löytyy alkukantaiset vahti- ja/tai paimenominaisuudet ja jotka ovat terveitä, keskikokoisia koiria, joilta löytyy silmien takaa se jokin.

2 kommenttia:

  1. Löysin tämän blogitekstisi.
    Sori mutta lapinkoirat on pehmeitä ja hermoilevia räksyttäjiä, niillä on valtava turkki ja ne ovat liian pieniä ja mielestäni myös aika rumia. Arktisia paimenkoiria on muutamia erilaisia ja sellaisia millaisen minä haluaisin itse ei ole yhtään. Paitsi nyt kun Noyal kasvattaa niitä. Siksi minulla on koira Noyalin uusimmasta pentueesta ja olen tyytyväinen.

    VastaaPoista
  2. "En oikein ymmärrä miten koirien rekisteröinti vastustaa mitään etiikka- tai moraaliperiaatteita."
    Tähän kiteytyy koko koirabisneksen mädännäisyys. Suurelle osalle yleisöstä asia ei avaudu vaan otetaan asiat pureksimatta ja mielletään se peräti ainoaksi oikeaksi tavaksi toimia. Tästä hatunnosto kennelliitolle, hyvin olette työntäneet paskat puskiin ja pitäneet estraadin siistinä! Paskat koirat on paperilla oikeita muotovalioita. Mitäs pienistä maha- tai ihovaivoista, kunhan kehässä pärjää niin se on oikea hieno rotukoira! Millä hiivatin paperilla rekisteröit sekarotuisen koiran? Voi ihme ja kevät tätä paperien rakastamista! Vähemmän paperia ja enemmän tekoja, erityisesti niitä vastavirtaan meneviä;)

    VastaaPoista