perjantai 17. elokuuta 2012

Good - not bad and certainly not ugly.

"This is real"

Sain vihdoin katsottua Mirun kanssa elokuvan Good. Olin odottanut natsi-saksaan sijoittuvaa draamaa siitä kuinka natsitkin ovat ihmisiä - jopa hyviä ihmisiä - ja jotka oman aikansa maailmankuva ja yhteiskuntanormit saavat käyttäytymään niin, että heidän edustaman aatteen nimekettä käytettään vielä 70-vuodenkin päästä pahan, sorron ja pilkun panemisen synonyyminä.

Sen sijaan kyseessä olikin bromance-elokuva. Traaginen bromance elokuva, joka heijasti kaikkia edellä mainittuja asioita, mutta bromance non the less. Voin suositella elokuvaa kaikille ja mikäli koskaan pääsen näkemään näytelmän johon elokuva perustuu, sen teen. Upea, ajatuksia herättävä ja ihastuttava traaginen elokuva ihmisyydestä. Sanotaan aina, että elokuvat ovat pako todellisuutta. Osittain se pitääkin paikkaansa. Kuitenkin elokuvassa nähdyt - vaikkakin näytellyt - tunteet ovat tosia. Se, että kyseessä on tuomiovuoreen heitettävän sormuksen fiktiivinen kertomus ei vie pois tarinan täysin todellista sanomaa. This is real.

En ole ainoa joka pitää Viggo Mortensia todellisena renesanssi-ihmisenä. Mies joka puhuu kuutta kieltä, joista neljää täysin sujuvasti. Mies, joka uskomattomien näyttelijä-lahjojen lisäksi maalaa, valokuvaa, kirjoittaa runoja ja on jazz-muusikko. No, kaikki eivät tietenkään pidä sielukkaista taiteilija-tyypeistä. Ei, vaikka nämä tykkäisivätkin kävellä varpasilteen, ratsastaisivat erinomaisesti, tekisivät omat taistelustunttinsa liiankin autenttisesti. Ai niin - ja hän on myös 2010 lähtien ollut ritari. Too good to be true? Ei vielä. Mies on kaiken kukkuraksi ihana isä, ollut naimisissa kymmenisen vuotta ennen kuin erosi eikä vieläkään pällistele tabloidien kansissa joka perjantai uuden mallin kanssa. Ja kun kyse olisi edes siitä, että mies on sysiruma, mutta kun ei. Karismaa joka Viggolla on ei pysty opettelemaan. Se saa niin äidit kuin tyttäretkin hykertelemään.

Viggo on hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa katsoa elokuvia näyttelijöiden takia. Oli elokuva genreltään mitä tahansa, Viggon näyttelijäsuoritus, sekä henkilökohtainen karisma tekevät elokuvasta kuin elokuvasta sen 10 € leffalipun väärtin koska tahansa.

Viggon ottama kuva Elijahista.
Random kuva Orlista - Viggon kädenjälkeä anyone?







Tämä postaus meni nyt taas täydelliseksi Viggo ylistykseksi. Mikä on väärin, sillä vaikka elokuva lepäsikin hänen ihanilla harteillaan, se olisi ollut hyvin tyhjä ilman Jason Isaacsin panostusta. Huomasin Jason Isaacsin ensimmäisiä kertoja viimeisessä lohikäärmeessä ja tutuksi hän tuli myöhemmin, elokuva harrastukseni alettua mm. Patriotista, Armageddonista, parista sotaelokuvasta sekä ah, Kapteeni Koukkuna. Jason Isaac esittää mitä erinomaisemmin hyvinkin persläpi hahmoja, jotka ovat vain niin cooleja, että niitä rakastaa yhtä paljon kuin vihaakin. Ai niin ja näyttelihän hän myös Lucius Malfoyta - ainutta cästäystä, joka onnistui mielestäni hyvin ja jota en itse olisi osannut cästätä läheskään yhtä hyvin. Niin, mikäli ette tienneet, en voi sietää Potter-elokuvien castinggiä - olisin tehnyt itse paljon paremmin. Mutta tästä lisää joskus toiste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti