maanantai 5. toukokuuta 2014

Cosvision määrittää harrastajan

Kun aikanaan, yli kymmenen vuotta sitten, aloitin animen katsomisen ja myöhemmin animeharrastamisen, kaikki osasivat piirtää. Tai no, eivät osanneet, mutta jokainen itseään kunnioittava animeharrastaja harrasti myös piirtämistä. Itse en kuulunut tähän jaostoon ja tunsinkin itseni aina jotenkin ulkopuoliseksi.

Tämän päivän animeharrastajan kuulu cosplayata. Coniin ei voi mennä ilman cosplayasua. Iso osa cosplayaajista tekee/pukeutuu asuihin, koska niin vain kuuluu tehdä animeharrastamisen ohella.

Minulle cosplay on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on minulle itseilmaisu-harrastus. En osaa piirtää, joten luon omaa fanarttia käsitöiden, poseerauksen ja valokuvauksen avulla. En harrasta käsitöitä, koska cosplayaan. En ole animeharrastaja, joka cosplayaa. En ole osa mitään fandomia ja cossaa siitä. Olen cosplayharrastaja, joka katsoo animea, pelaa pelejä, pitää asioista, opettelee valokuvausta ja maalaamista ja ompelemista ja maskeeraamista. Olen cosplayharrastaja.

En ole conien kohdeyleisöä. Silti käyn 5-6 conissa vuosittain. Katson animea siinä missä jenkkien sitcomeja - itse asiassa katson mielummin niitä sitcomeja. Siitä huolimatta olen tänäkin vuonna käynyt/käymässä kolmessa animetapahtumassa. Koska näihin voi mennä cossaamaan. Olen satunnaispelaaja ja vaikka japanilaiset roolipelit ovatkin oma lempigenreni, en silti koe olevani "ropettaja" - ja silti tänäkin vuonna menen kolmeen alan coniin - koska siellä voi cosplayta. Vaikka cosplay on monien eri conien oheistuote, jopa assemblyt ovat ottaneet cosplaykisat ohjelmanumeroikseen, toivoisin silti, että olisi tapahtuma, jonne olisivat tervetulleita kaikki cossaajat ikään, sukupuoleen, ruumiinrakenteeseen tai cossatavaan fandomiin katsomatta.

Sitten tuli Cosvision. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon tällaista tapahtumaa olen kaivannut. "Coni" cosplayharrastajille! Onhan meillä ollut CosplayGaala, mutta se ei koskaan profiloitunut muuksi kuin cosplaykisaksi. Cosvisionin ohjelmakarttaa lukiessa tajusin, että ensimmäistä kertaa coniin mentäessä on minun mietittävä kuinka jaksan puvussani oikein istua sen kuusi tuntia luennoilla. Ja kiroa kun ohjelmat ovat päällekäin. Odotukset ovat pelottavan korkealla - onko näitä mahdollista edes lunastaa?

Hämmästelen kuitenkin suuresti, että iso osa tutuistani ei ole tulossa Cosvisioniin tai sinne meneminen tuntuu heille pakkopullalta. Tämä ei olisi mikään ihme, jos 95 % ystävistäni ei olisi cosplayharrastajia. Mutta kun on, en voi kun kummastella miksi tapahtuma ei kiinnosta? Luulin, että harrastuksemme olisi tarpeeksi kypsä seisoakseen omilla jaloillaa, mutta nyt pelkään olevani väärässä. Onko Suomen cosplayskene sittenkin vain animeharrastuksen, fantasiafanien tai fandomeilun oheistuote?