torstai 12. helmikuuta 2015

Yuki takana Frosti edessä

Blogi päivittelyn tahmaisuus jatkuu...

Yukin lauantai-cossini
Dance Central Bodie
(kuva tanssiaisista)
Yukiconista on jo kuukauden verran, mutta en ole silti saanut tehtyä minkäänlaista coniraporttia; saatikka sittten latailtua kuvia nezumi.pic.fihin. Jälkimmäiseen on itse asiassa ihan looginenkin syy: Näitä kuvia ei ole olemassa. Myönnettäköön, että kuvausintoni on laskenut huomattavasti menne vuosista, mutta suurin syy kuitenkin tällä kertaa oli, että olin koko Yukin töissä. Siis KOKO Yukin töissä. Jos olin tapahtuman aikana 30 minuuttia kävijän roolissa, niin se on jo aika optimistinen arvio.

Yukin sunnuntain cossista ei
onneksi ole kuvia... minä
siis vasemmalla Noragamin
Daikokuna - kaappicossit
kunniaan ^^;
Toimin Yukissa siis Supermammana - vastuullani oli huolehtia siitä, että mammoilla on kaikki ok. Työkiireeni eivät johtuneet mammojeni epäpätevyydestä - päinvastoin he olivat kaikki huippuja - vaan siitä, että työnteko oli oikeasti todella mukavaa ja tein "hieman" ekstrahommia; mitä kukakin millojnkin vain tarvitsi. Yukissa kaikki ei mennyt kissojen kantilta ihan putkeen, osa meistä johtumattomista syistä ja osa ettei oltu ajateltu asioita ihan loppuun. Esim. eikö kuulostakin hyvältä idealta, että kisaajat, jotka eivät kykene istumaan voivat mennä lavan taakse, sen sijaan että seistä jököttävät salin reunoilla? Muuten hyvä idea, mutta palkintojen jaon aikaan lavan taakse ei kuulunut mitään mitä lavalla puhuttiin, joten tämä aiheutti yhtä jos toista hämmennystä.


Se kuitenkin Yukista ja nyt Frosti mietteitä. Frosti on huomenna ja itselläni on pakkaaminen hyvässä vauhdissa, cossit valmiina yhtä peruukin minimodausta huolimatta. Perjantaina kierrätän HighSchool of the Deadin gore-Sayani, joka vaan yksinkertaisesti sopii Frostiin niin täydellisesti. Lauantaille laitan päälle Rosario+Vampiren Shirayukin: lähinnä koska en ole sitä yhdessäkään conissa pitänyt, se sopii talveen ja siinä on helppo tehdä töitä. Niin - olen siis cosplayvänkärinä Frostissa ja töissä perjantai illan ja lauantaina lähes koko päivän. Nähdään siis sunnuntaina!

Sunnuntaina pääsenkin pitkästä aikaa ryhmäilemään cosplayjedien kanssa; Sanna's cosplay historia trivia #14 kyseiset tyypit ovat ensimmäiset cosplayn kautta tapaamani kaverit ja myös ensimmäinen "tuntemattomien" kanssa tehty ryhmäcossi - ja vuosi oli 2009. Siitä on siis melkein kuusi vuotta kun viimeksi ryhmäilimme kunnolla, joten kun mainitsin tästä heille ja he sanoivat, että tulenko Jojoleimaan heidän kanssaan Frostiin, sanoin samoin tein kyllä. Cossi on kyllä valmis, mutta vielä pitäisi lukea satasen chapteria Jojo's Bizare Adventuresin kutos arccia eli Stone Oceania, jotta tietäisin ketä oikein cossaankaan ^^;

... leikin siis naista koko viikonlopun O.o

Perjantai - Saya 
Lauantai - Shirayuki
Sunnuntai - F.F. 

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014





Donna ja lainavauva Coco
Vuosi 2014 alkaa vetää viimeisiään. Tässä hieman listausta kuluneesta vuodesta :D

Vuoden biisi: Hall of Fame (The Script), Echo (James Walker)
Vuoden musiikki: Snow Patrol

Vuoden leffat: GUARDIANS OF THE GALAXY!!!! Hobitti 3, X-men; days of the future past
Vuoden näyttelijä: GABRIEL MACHT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Channing Tatum
Vuoden TV-sarja: SUITS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Hannibal, Forever, Sleepy Hollow
Vuoden sarjakuva/manga: Jojo (lol)
Vuoden peli: Dragonage origins, Fire Emblem Awakening
Vuoden kirja: Game of Thrones

Vuoden vaate: Heivasin puolet vaatteista kirppikselle
Vuoden ostos: Kaikki rahat meni koirien eläinlääkärikuluihin
Vuoden eläin: Kisut!
Vuoden ruoka: Pinaatti, murot.
Vuoden paritus: HARVEY/MIKE!!!!!! Steve/Danno
Vuoden uusi ystävä: Kaisa ja Mari ainakin lähentyneet huimasti. Porukat eläintalolta.
Vuoden moga: voiko loppuunpalamista kutsua mokaksi?

Vuoden "se" hetki: Donnan pennut, Cosvision, Eläintalon työharjoittelu
Vuoden saavutus: "remember who you are"
Vuoden epäitsekäs teko: Aloitin vapaaehtoistyöt Kouvolan eläinsuojeluyhdistyksellä
Vuoden ihastus: Gabriel Macht~



 


Ja sitten vielä pohjalle vuoden Cosplayt :3

Ylärivi vasemmalta oikealle: Lorelai (Suikoden 2), Belle (Kaunotar ja Hirviö), Imari (Bible Black), Saya (Highschool of the Dead), Koujaku (Dramatical Murder), Jack (Pandora Hearts), Miquel (Tie Eldoradoon), Rarity (My Little Pony), AppleFritter (My Little Pony), Avatar (Fire Emblem Awakening), Ichigo (Binbougami ga!), Elovena (raisio-yhtymän brändi).Alarivi vasemmalta oikealle: Ayase Erin kaappibeach-versio ja koulupuku (Love live!), saluunatyttö (oma design), Cutter (Elfquest), Judeau (Berserk), Catelyn Tully (Game of thrones), Penelope Garcia (Criminal Minds) 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kun kaikki ei enään ahdista

Masennus on vähän kuin synnytys - kun se on ohitse ei oikeastaan edes muista miltä se tuntui. Tiedostaa kyllä, että kamalaa oli, mutta jotenkin sitä varsinaista tunnetta ei enää konkreettisesti muista. Itselläni kävi siis juuri näin. 2014 kevät oli aivan hirveätä aikaa, muistan sen, mutta en sitten kuitenkaan varsinaisesti muista. Koska nyt kaikki taas tuntuu hyvältä.


Se kuitenkin menneistä. Teen vielä tämän vuoden puolella koko vuoden coniraportin siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa mitä sitä on oikein tultu tehtyä, mutta nyt katse ja suunta kohti tulevaa. Luulisi, että olisin oppinut jotain aiemmista paineista ja osaisin ottaa iisimmin tulevaisuudessa mutta mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. Tällaisia kuoppia olen siis itselleni kaivanut:

-5 ryhmäcossia
-2 kisaa
-2 cosplayvänkäriyttä
-1 cosplayvastaavuus
-cosplay pisteen toteutus nuorille suunnattuille harrastemessuille Olen oppinut jotain!
-500 hengen cosplaytanssiaisten järjestäminen
-koirani astutus
-muutto omaan kämppään
-valmistuminen koulusta
-kirjotukset
-kuukauden työssäoppiminen Skotlannissa
-paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hallitukseen ja markkinointivastaavaksi pyrkiminen.
-kesäduuni

Muutama vuodelle 2015 suunniteltu cossi.

Että sellaista...

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kun kaikki ahdistaa...

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo pitkään. Cosseja tai sen tapaisia on tänä vuonna tehty jo yli kymmenen, paria vanhaakin asua on kierrätetty. Coneissa on käyty tänä vuonna viidessä, kuvia otettu muista tuhansia, itsestäkin satoja. Mikä siis määttää? [Luvassa henkilökohtaista ranttausta - lopussa myös ranttausta cosplayskenestä]

Aloitetaan vaikka siitä, että vuoden ensimmäinen puolisko on ollut henkisesti allekirjoittaneelle hyvin raskas. Olen viimeiset pari vuotta elänyt jo jonkinlaisessa elämäkriisissä ja tehnyt hyvinkin radikaaleja suunnanmuutoksia. Olen ehkä vihdoin löytänyt jonkinlaisen suunnan noin ammatillisesta näkökulmasta, tullut sinuiksi läheisriippuvaisuudestani sekä jotenkuten hyväksynyt itseni niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja antanut anteeksi menneisyyden virheilleni. Tämä kaikki on positiivista, mutta ollut myös valtavana rasitteena läheisimmille ihmissuhteilleni sekä tietenkin myös omalle jaksamiselle. Teoriassa suunta siis tänä vuonna on ollut oikea, eikä mikään ole ollut vialla, mutta todellisuudessa en muista koskaan rypeneeni näin alhaalla.

Ystäväni teki minulle (muistaakseni viiden) Tarot-kortin ennustuksen vuodenvaihteessa ja se lupaili minulle pelkkää alamäkeä ja täydellistä pohjalla käymistä. Oli sitten kyseessä ennustuksen oikeellisuus tai halu sen toteuttamiseen; kortit näyttivät olleen oikeassa. Kesäkuuhun mennessä olen nähnyt itsestäni puolia, joiden olemassaolosta en ole edes tiennyt tai ainakin olen ne visusti hyvin syvälle haudannut. Olen raivopäissäni tuhonnut omaisuutta, vahingoittanut fyysisesti niin itseäni kuin muita, hautautunut synkkiin ajatuksiin, maratoonannut sitcomeja, maannut sängyssä toista päivää syömättä tai juomatta, flipannut pienimmistäkin ärsykkeistä, tuntenut itseni niin kovin yksinäiseksi ja arvottomaksi... ja ennen kaikkea kadottanut hymyni.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ennustuksen viimeinenkin kortti näyttäisi toteutuvan. Sen mukaan nimittäin vaikka hyvin pohjalla käydäänkin, sieltä noustaan ylös. Kesäloma teki minulle ihmeitä ja muistutti minulle mikä tässä maailmassa on tärkeää. Pitkästä aikaa olen kyennyt olemaan asioista taas aidosti innostunut, olen tavannut ystäviäni, perhettäni, käynyt elokuvissa, lukenut, jopa kirjoittanut hieman. Pitkästä, pitkästä aikaa tuntuu siltä, että olen ollut onnellinen.

Tämä uudelleen löytynyt onni on näkynyt ehkä myös cosseissani. En oleYukiconin jälkeen julkaissut mitään kuviani, koska en yksinkertaisesti ole ollut niihin tyytyväinen. Mielestäni näytän kaikissa kuvissa väsyneeltä ja sairaalta - henkinen hyvinvointini ilmeisesti paistaen lävitse. Asuja olen tehnyt pakonomaisesti, kuin automaatilla. Ansaitsisin mitallin siitä, miten hyvin jaksoin Cosvisionin - ensi kertaa juontohommissa tässä mielentilassa ja vedin sen kunnialla. Suuri kiitos tästä kuuluu ystävilleni, eritoten Jozo-donolle, joka on jaksanut mielialanvaihtelujani ja kimpaantumisiani ja kestänyt kuin kestänytkin elää kämppiksenäni kaikesta huolimatta. Suurin kiitos Cosvisionin onnistumisesta kuuluu kuitenkin COSVISIONILLE! Valehtelematta voin sanoa, että mikäli kyseinen coni ei olisi ollut niin ihana, niin täynnä positiivista energiaa, niin täynnä hyvää fiilistä, en usko, että olisin conista selvinnyt, saatikka sitten jaksanut lähteä kesällä coneilemaan...

Mistä päästäänkin seuraavaan käännekohtaan, eli Desuconiin. Desuconin lauantaina koin totaalisen romahduksen. Triggerinä toimi perjantaiaamun/päivän cossikiireet ja viimeistely, huonosti nukuttu pe-la välinen yö, niinkin pieni lausahdus kuin  "olet huono ystävä", kun olin ajatellut mennä yksin edeltä coniin, koska ajatus siitä, että en ole cossi päällä conissa kymmeneltä ahdisti. En vain päässyt eroon ahdistavista ajatuksista, siitä kuinka maailma on epäreilu ja ennen kaikkea en saanut pidettyä tunteitani kurissa. Moneen otteeseen yritin saada itseäni kasaan; jos ei muuta niin Jozon ja Cheston takia joiden seurassa conissa aina liikun. En kuitenkaan onnistunut vaan vietin Desun itkien ja kiukutellen, kunnes kolmen aikaan otin itseäni niskasta kiinni, annoin rannekkeeni rannekkeettomalle kaverilleni ja lähdin takaisin Vantaalle. Hyvin nukuttu yö ja kunnon venttaus ja vertaistuki tekivät ihmeitä aikaan: sunnuntaina oli taas desufiilis, joten lähdin aamujunalla takaisin kohti Lahtea. Ja sunnuntai menikin mainiosti; niin mainiosti jopa, että lähdin Jozon ja Cheston mukana Kouvolaan viettämään afterconia, katselemaan kuvia ja palasin takaisin Vantaalle vasta maanantaina. Vielä kerran julkinen anteeksipyyntö niin Jozolle kuin Chestolle - ja sitäkin suurempi kiitos, että edelleen jaksavat minua. Se lienee merkki siitä, että minussa on kaikesta huolimatta myös kivoja ja positiivisia luonteenpiirteitä, joiden vuoksi he kestävät nämä ikävämmät hetket.


INSERT COSPLAYSKENE RANT HERE!

Jotta tämä postaus ei menisi täysin omaksi päiväkirjapäivitykseksi ja anteeksipyytelyksi, seuraavaksi luvassa hieman cosplayskene-ahdistusta.

Liekkö omasta henkisestä kapasiteetista, tai paremminkin sen puuttumisesta, Suomen cosplay harrastajat-yhteisön draama iski minuun vahvasti. Liian vahvasti. Niin vahvasti, että menetin jo toivoni tämän skenen suhteen. Oikeasti. Lapsellista, I know.

Sanottakoon ihan aluksi, että Suomen cosplayskene on minulle tärkeä. Tämä harrastus on minulle erittäin rakas. Valehtelematta olen uhrannut tälle harrastukselle kaiken mitä uhrata voi. Enkä ole tästä ylpeä. Mutta näin on kuitenkin käynyt ja skene, niin typerä kuin kuin se välillä onkin, on minulle silti rakas. En ole cosplayaajana mitenkään kummoinen; suhteellisen tuottelias ja monipuolinen kyllä, mutta tasoltani keskiluokkaa. Omat cosplaytavoitteeni eivät liity omaan kehittymiseeni, menestykseeni tai edes Suomi-kuvaan maailmalla. Omat tavoitteeni harrastajana on edesauttaa harrastuksen leviämistä Suomessa ja vakiinnuttaa sen asema harrastuksena muiden joukossa.

"Suomen cosplay harrastajat vs. Suomen cosplaypiiri"-draama facebookissa jotakuinkin murensi kuuden vuoden uskoni tähän harrastukseen. Dramatic much, I know, mutta kestäkää hetki kanssani. Mielestäni kuka tahansa voi harrastaa cosplayta. Mielestäni kyseessä on hieno harrastus, joka yhdistää monenlaiset ihmiset. Cosplayta harrastaessa olen pystynyt viettämään aikaa ja keskustelemaan tasavertaisena itseäni kaksi kertaa vanhempien ja kaksi kertaa nuorempien kanssa. Kaikille sopivaksi ja avarakatseiseksi harrastukseksi olemme kuitenkin todella suljettu yhteisö. Uusille harrastajille tiedon löytyminen Suomeksi on todella vaikeaa tai vähintäänkin vanhentunutta.

Kesällä eräs journalisti kysyi minulta suomalaisia sivustoja tai yhteisöjä cosplaysta - en pystynyt nimeämään yhtään. Cosplay Finland-sivun tiedot ovat viisi vuotta vanhoja, anikin foorumi on animeunionin alla, Facebookin yhteisöt ovat moninaiset ja harrastajien ylläpitämät ja tästä syystä epäluottamusta herättävät. Ainut toimiva sivusto on Cosplay Finland Tour, mutta sekään ei vastaa journalistin kysymykseen kunnolla. Kuinka harrastuksemme voi seistä omilla jaloillaan, olla vakavasti varteenotettava harrastus, jos ei ole mitään vakavasti otettavaa tahoa mihin vanhemmat voivat ottaa yhteyttä etsiessään tietoa harrastuksesta?

Facebook-draamat näyttivät kuinka huteralla pohjalla ja voimattomia omat ponnisteluni ovat olleet. Miksi ylläpidän cosplayseuratoimintaa, jos harrastukseen ei pääse sisään muuta kuin muiden harrastusten tai kavereiden kautta? Miksi tuon cosplayta esille conien ulkopuolella, jos asiasta kiinnostuneet eivät voi päästä asiaan sisälle? Miksi suosittelisin harrastusta ja kehuisin sen ilmapiiriä ja avoimuutta ihmisille, jos näin ei todellisuudessa ole?

Tämä ahdistuneisuus juontaa aivan varmasti juurensa yleiseen ahdistuneisuuteni ja toivottomuuteni. Tosi asia on kuitenkin se, että mitä tahansa tällä hetkellä ponnistelen harrastuksemme hyväksi, tuntuu se olevan aivan turhaa. Ja miksi tuhlata vähäiset voimavarani jonkin sellaisen eteen mille ei voi mitään. Varsinkin, kun tunnun olevan ainoa, jonka mielestä on tärkeää, että cosplay seisoo omilla jaloilla; ei sivutuotteena animeharrastamiselle, vaihtoehtopuketumiselle tai roolipeliharrastukselle. Tuntuu, että olen ainoa, jonka mielestä cosplayta harrastavat ihmiset eivät ole mitenkään erityisiä, eivät mitään suljettua, etuoikeutettua ja muita parempaa "piiriä".

[Ja kyllä, vihaan "Suomen cosplaypiiri"-nimeä. Olen poistunut molemmista yhteisöistä, koska niiden näkeminen ahdistaa liikaa ja tällä hetkellä on parempi vältellä kuin kohdata asioita. Se kuka sanoo, ettei Suomen cosplayharrastajien keskuudessa ole jakautumista, ryhmäytymistä, piiriytymistä, valehtelee joko itselleen tai on sokea. Miksi muuten eräs tuntemani harrastaja kehuskelee "kuuluvansa piireihin", kun sai kutsun facebookissa olevaan "Suomen cosplaypii"-yhteisöön...]

Tämä teksti on kirjoitettu kesällä ja en sitä siltä istumalta julkaissut, koska asia oli vielä liian raaka. Lupaan ja vannon kirjoittaa vielä tämän vuoden puolella mitkä ovat fiilikseni nyt puolen vuoden jälkeen ja näyttääkö tulevaisuus yhtään lupaavammalta

maanantai 5. toukokuuta 2014

Cosvision määrittää harrastajan

Kun aikanaan, yli kymmenen vuotta sitten, aloitin animen katsomisen ja myöhemmin animeharrastamisen, kaikki osasivat piirtää. Tai no, eivät osanneet, mutta jokainen itseään kunnioittava animeharrastaja harrasti myös piirtämistä. Itse en kuulunut tähän jaostoon ja tunsinkin itseni aina jotenkin ulkopuoliseksi.

Tämän päivän animeharrastajan kuulu cosplayata. Coniin ei voi mennä ilman cosplayasua. Iso osa cosplayaajista tekee/pukeutuu asuihin, koska niin vain kuuluu tehdä animeharrastamisen ohella.

Minulle cosplay on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on minulle itseilmaisu-harrastus. En osaa piirtää, joten luon omaa fanarttia käsitöiden, poseerauksen ja valokuvauksen avulla. En harrasta käsitöitä, koska cosplayaan. En ole animeharrastaja, joka cosplayaa. En ole osa mitään fandomia ja cossaa siitä. Olen cosplayharrastaja, joka katsoo animea, pelaa pelejä, pitää asioista, opettelee valokuvausta ja maalaamista ja ompelemista ja maskeeraamista. Olen cosplayharrastaja.

En ole conien kohdeyleisöä. Silti käyn 5-6 conissa vuosittain. Katson animea siinä missä jenkkien sitcomeja - itse asiassa katson mielummin niitä sitcomeja. Siitä huolimatta olen tänäkin vuonna käynyt/käymässä kolmessa animetapahtumassa. Koska näihin voi mennä cossaamaan. Olen satunnaispelaaja ja vaikka japanilaiset roolipelit ovatkin oma lempigenreni, en silti koe olevani "ropettaja" - ja silti tänäkin vuonna menen kolmeen alan coniin - koska siellä voi cosplayta. Vaikka cosplay on monien eri conien oheistuote, jopa assemblyt ovat ottaneet cosplaykisat ohjelmanumeroikseen, toivoisin silti, että olisi tapahtuma, jonne olisivat tervetulleita kaikki cossaajat ikään, sukupuoleen, ruumiinrakenteeseen tai cossatavaan fandomiin katsomatta.

Sitten tuli Cosvision. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon tällaista tapahtumaa olen kaivannut. "Coni" cosplayharrastajille! Onhan meillä ollut CosplayGaala, mutta se ei koskaan profiloitunut muuksi kuin cosplaykisaksi. Cosvisionin ohjelmakarttaa lukiessa tajusin, että ensimmäistä kertaa coniin mentäessä on minun mietittävä kuinka jaksan puvussani oikein istua sen kuusi tuntia luennoilla. Ja kiroa kun ohjelmat ovat päällekäin. Odotukset ovat pelottavan korkealla - onko näitä mahdollista edes lunastaa?

Hämmästelen kuitenkin suuresti, että iso osa tutuistani ei ole tulossa Cosvisioniin tai sinne meneminen tuntuu heille pakkopullalta. Tämä ei olisi mikään ihme, jos 95 % ystävistäni ei olisi cosplayharrastajia. Mutta kun on, en voi kun kummastella miksi tapahtuma ei kiinnosta? Luulin, että harrastuksemme olisi tarpeeksi kypsä seisoakseen omilla jaloillaa, mutta nyt pelkään olevani väärässä. Onko Suomen cosplayskene sittenkin vain animeharrastuksen, fantasiafanien tai fandomeilun oheistuote?

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mikä lasketaan cosplayksi?

Iris kirjoitteli cosplaysta ja sen historiasta (Suomessa) blogissaan ja tekstissä vilahtaneen pukuilu-termin, sekä Cosplay fabo-sivuilla käytyjen keskustelujen takia, haluan tarttua seuraavaan aiheeseen:

COSPLAY VS. PUKUILU [ja onko näillä mitään eroa]

Yleensä kun puhutaan cosplaysta ja siitä mitä se on, avain-sanaksi nousee joko asu tai hahmo. Kuppikuntia on monenlaisia - kumpikaan ei sen enemmän oikeassa kuin toinen - mutta pääsääntöisesti cosplaysta puhutaan kun pukeudutaan jonkin tietyn hahmon tiettyyn asuun. Suomessa tämä tarkoittaa vielä useinmiten itse tehtyä, viralliseen referenssi-materiaaliin pohjautuvaa asukokonaisuutta. Tai ainakin suurinosa Suomen cossikisoista vaatii, että asu on a) itse tehty ja b) kuvallisen, virallisen referenssin omaava fiktiivinen hahmo.

Joku voi nyt marmattaa että "pitääkö kaiken cossaamisen olla kisaamista". Vastaus on ei. Mielestäni kuitenkin kisasäännöt ja arvosteluperiaatteet antavat hyvät puitteet siitä mikä se "oikea" muoto harrastuksessa on. Tanssimista voi harrastaa miten tahansa liikkumalla, mutta tanssikilpailuissa on tietyt asiat mitä kisaajilta haetaan. Minun hytkyilyä musiikin tahdissa ja tangoa molempia kutsutaan tanssimiseksi, mutta kyllä se tango "oikeampaa" tanssia on kuin minun jalkojen siirtely ;)

Sitten on kuitenkin se kaikki muu cosplayaaminen. Monelle cosplay on "vain" hauskanpitoa. Minun mielestä kyse on kuitenkin taiteenmuodosta, joka on yhdistelmä käsitöitä, valokuvataidetta, mallinnusta sekä tietenkin fan-arttia. Kaikissa taiteenaloissa on sääntöjä. Kaikilla taiteenaloilla tarvitaan kuitenkin luovuutta, omaa visiota sekä rohkeutta rikkoa kyseisiä sääntöjä. Tämän vuoksi mielestäni on erittäin hupaisaa katsella kuinka ihmiset ovat sitä mieltä, että X-pukuleikit ovat cosplayta, mutta Y-pukuleikit taas eivät. Palataankin seuraavaksi tarkastelemaan näitä kahta cosplayn avaintekijää.

Itse tehty, sailor-henkinen pinup-tyttö, Angelican kaappiversio sekä riisuttu Jack Sparrow - Mitkä näistä laskisit cosplayksi?
Hahmo:
Yleensä sanotaan, että cosplayksi luetaan kaikki sellainen pukuilu, jossa cossataan jotain hahmoa. Tämän vuoksi omasta lempihahmostaan voidaan tehdä milloin naisversioita, milloin natsiversioita tai vaikka pyjama-versioita. Gijinkat (hahmojen ihmisversiot) Pokemoneista, Transformereista tai vaikkapa leivänpaahtimesta ovat yksi omista lemppareistani cosplayn alamuodoissa - onhan se hieno tapa osoittaa luovuuttaan. Joku kerran sanoi, että omat versiot hahmoista, ovat cosplayta niin kauan kuin hahmo on tunnistettavissa. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Mikäli esim. Pikachu-gijinkaa ei tunnista Pikachuksi, se tarkoittaa että cossi on huono; ei sitä etteikö se olisi cosplayta. Entä onko oman hahmon cossaaminen cosplayta? Suuri osa ihmisistä on sitä mieltä, että on. Itse olen melkeinpä eri mieltä. Oman hahmon cossaaminen voidaan laskea cosplayksi, mutta mielestäni se on kuitenkin huomattavasti enemmän hahmosuunnittelua kuin cosplayta. Tosin täytynee myöntää, että kun joskus teen omien hahmojeni (omasta laatikkoromaanistani) asut ja laitan ne päälleni, aijon sitä touhua cosplayuksi kutsua.

Asu:
Cosplayhin kuuluu vahvasti hahmon lisäksi tämän asu. Asuja tehtäessä ja ostettaessa kiinnitetään huomiota paitsi istuvuuteen, niin siihen, että ne ovat mahdollisimman samankaltaiset alkuperäisen materiaalin kanssa. Kuinkahan monta kertaa olen itsekin itkenyt sitä kun cossiasun kuviot ovat väärän kokoiset, peruukki väärän värinen tai paitaraidat 5cm liian korkealla. Cosplay on oikeastaan pienoismalliharrastus, jossa suhdekoko on lähellä 1:1 - ja pienoismalliharrastuksessa pyritään tekemään mahdollisimman tarkka kopio alkuperäisestä.

Koska asu on tärkeä osa cosplayta, miksi sitten historiallista tai alakulttuurimuotiin pukeutumista ei lasketa cosplayksi? Tässä on mun lolita-cossi saa heti paskamyrskyn niskaansa ja saarnat siitä, että se ei ole cossi. Ihmisten mielestä on outoa kutsua X-henkilön arkityyliä cosplayksi. No niin on varmaan Johnny Deppinkin mielestä outoa että ihmiset kutsuvat Jack Sparrowksi pukeutumista harrastukseksi, kun tälle se on työtä!

Omasta mielestäni esim. Lolita-mekkoon pukeutuminen on ehdottomasti cosplayta. Siis mikäli sen tekee joku joka ei kyseistä muotia harrasta arjessa. Itse haluaisin kovasti tehdä itselleni joko Classic tai Country lolita asun. Ja mikäli joku päivä sellaisen päädyn tekemään, tulen tekemään hurjasti taustatyötä, että asuni on tyylilleen uskollinen, mahdollisesti jopa kopioimaan yksi-yhteen osioa toisten kyseisen tyylin asuista. Kun olen asuni saanut valmiiksi, ostan siihen sopivan peruukin ja lähden ottamaan photoshoottia viljapeltoon. Mikä tässä ei teidän mielestänne mene cosplayn alle?

Mikäli käyttäisin tätä mekkoa referenssinä
ja tekisin sen täydellisenä kopiona
itselleni - ei sitä laskettaisi cosplayksi?
[Kuva Mary Magdalene verkkosivuilta]
Mikäli copslaylle joskus tehtäisiin jotain virallisia sääntöjä, lajittelisin cosplayksi sen "oikean" cosplayn (viralliset hahmot ja versiot) ja pukuiluksi kaiken muun. Tosiasia kuitenkin on, että cosplayharrastajalle kaikki pukuilu on cosplayta. Kun taas satunnaispukuilijoiden cosplaykin on oikeasti vaan pukuilua.

Täydellisenä esimerkkinä viime viikon penkkari-kulkue, jota satuin seuraamaan. Random merirosvojen ja muiden naamiaspukujen seassa oli vinopino Meridoja, Jasmineja ja muita Disney-prinsessoja sekä mm. Inuyasha ja lukuisia Doctor Who-versioita. Kaikki tunnistettavia, mutta cosplayaajan silmin peruspukuilua - ei cosplayta. Aivan kuin minkä tahansa harrastuksen tai taiteenlajin kanssa, ei satunnaistekeminen tee sinusta harrastajaa. En minä ole tanssija vaikka conin iltabileissä hytkynkin tai silloin tällöin pelaan Dance Centralia. Sen sijaan penkkarikulkueen viimeisen random-samurai-pojan asu oli ilmiselvä cosplay tai hänen elämässään vaikuttaa vahvasti jokin cosplay-harrastaja. Vain cossaaja kävelee puoltoistakilometriä Suomen helmikuun sohjossa jaloissaan vain getat.


lauantai 22. helmikuuta 2014

Yukicon vs. Desucon Frostbite

Kun Frostbite puolisen vuotta sitten ilmoitti olevansa K-18 vuonna 2014, kuuluin joukkoon joka vastusti asiaa äänekkäästi. Anikista voitte käydä tarkastamassa, että olen K-18 conin edestä liputtanut jo vuosikausia. Siis oikean K-18 conin. Sellaisen, jossa saisin vihdoin toteuttaa sensuroimattoman version Castlevanian Succubuksesta. Harkitsin jo vakavasti kyseisen conin väliin jättämistä - olen cosplay harrastaja, en anime harrastaja. Sosiaalinen paine kuitenkin lopulta voitti, joten liput Frostiin tuli hankittua.

Kun Yukicon ilmoitti tulosta, pudistelin vain päätäni - tästä ei voi hyvää seurata. Mutta päätin mennä. Koska junaturman vain haluaa todistaa omin silmin. Innostuin myös kokeilemaan siipiäni ohjelman teossa. Viime conivuosi oli henkilökohtaisesti huonoin - tunnelma oli hakusessa enkä voi sanoa nauttineeni olosta missään muussa conissa kuin Fanfestissa. Tämän vuoksi täytyy tänä vuonna kokeilla suurempaa osallistumista elvyyttäkseni sisälläni elelevän conittajan.

Mielenkiinnosta haluankin nyt arvioida omasta näkökulmasta miten nämä kaksi talviconia pärjäävät vertailussa keskenään ja ennen kaikkea miten ne vastaavat odotuksiani.

ENNAKKO-ODOTUKSET
YUKICON DESUCON FROSTBITE
+raikas ja hyvin brändätty +hyvin organisoitu
+turhaa pikkukivaa +tuttu ja turvallinen
+Yamagucki Kappei
+ihmisillä hyvä fiilis -fiilis huono
-perusasiat eivät toimi -humalaisia conialueella

-"limasta" käyttäytymistä






















YUKICON
Yukicon oli hyvä coni. Ei mahtava, mutta hyvä. Erityisesti lauantaina fiilis oli paikoitellen jopa oikeasti hilpeä. Koska olen tunnettu romaaneistani, listaan syitä mielummin kuin runoilen [jotta te ehkä jaksatte jotain lukeakin].

  • Lauantain cossini on yksi varhaisnuoruuden sankarittareistani; Suikoden pelisarjan Lorelai. Cossi onnistui, joten fiilis coniin lähdössä oli hyvä
  • Osasin sanoa ei! Conini menee herkästi pieleen, kun en osaa sanoa ei ja päädyn tekemään asioita joita en halua. Nyt coni lähti käyntiin hyvin, kun osasin sanoa ei ^^
  • Ensimmäinen "Anteeks, saaks susta ottaa kuva?" kysymyksen kohteena oli ihana aloitteleva cossaaja, joka rupesi heti juttelemaan kanssani cossistaan. Tätä ei käy juuri koskaan! Olit ihana!
  • Ensimmäisen kuvan vuoksi sain aikaiseksi ottaa kuvia muistakin cossaajista ja tämä teki cosplay-bongaajan erityisen iloiseksi :)
  • Liekö johtunut fiiliksestä, hyvästä cossista vai hyvästä kuvaajasta, mutta minusta saatiin pitkästä aikaa hyvä kuva!
  • Päädyin kavereiden takia katsomaan Läappavian haastattelua ja olin positiivisesti yllättynyt. Ensin fanfestin ääninäyttelijät ja nyt nämä - Jännää, että suomalaiset kunniavieraat ovat olleet niitä mielenkiintoisia vieraita viimeisen vuoden sisällä.
  • Cosplaykisan väliaikashow! Kun ihmiset osaavat, ne osaavat ja silloin niitä on ihana katsoa. Propsit tietty tanssijoille taidoistaan, mutta erinomainen ääniraita kruunasi tunnelman.
  • Iltabileiden drinkit/drinkkiliput olivat kiva idea.
  • Nk. random-ihmiset conissa ilahduttivat. Kuulun siihen harvinaiseen kastiin, kenen mielestä kaikkien pitäisi harrastaa cosplayta ja siksi "tavallisten" ihmisten eksyminen Yukiconiin oli erittäin positiivista.
  • Sunnuntain cossini oli myös onnistunut ja myös idoleitani - tosin varhaislapsuuden sellainen, Disney Bellen pinkki puku oli aivan ihana ja tunsin itseni prinsessaksi
  • Oman paneelin pito oli jännä kokemus. Sen kautta tuli juteltua uusille ihmisille, joten siitä plussaa.
  • Conin kuulutukset olivat conihistoriassani ensimmäistä kertaa selkeitä ja antoivat oikeasti tärkeää infoa conikävijöille.
  • Narikkavänkärit olivat ihania!!!! Jos ei ollut ruuhkaa, jäivät juttelemaan ja olivat todella mukavia - näitä lisää!!!
  • Conipaikka toimi, tilaa oli, vettä riitti ja ohjelmanpitäjistä välitettiin.
Meno oli todella kypsää ja aikuista
[Kuva Santtu Pajukanta]
Kokeneen conittajan silmiin tietyistä asioista näki, että kaikki ei mennyt ihan toivotun mukaan.
  • Vastaavat romahtelivat vastuunsa alle (itkekää ihmeessä greenroomissa!!!)
  • Luentosalit olivat todella ankeita - eikö näitä olisi oikeasti voinut somistaa mitenkään? Joukolan olisin laittanut toisin päin - ihmisen on helpompi lähteä/tulla myöhässä jos ei tarvitse kävellä luennoitsijan ohitse.
  • cosplaykisan juonto oli kankea. Jättäkää sketsit kotiin, jos niitä ei voi suorittaa muuten kuin paperista lukemalla. Jättäkää myös ne kysymykset pois jos niihin ei osata vastata muuten kuin yhdellä sanalla.
  • Uskaltautukaa uudistua! Hallcosplayssa nähtiin kolme samanlaista pukua eri numeroilla - kyseessä oli hyvä ryhmä joka todennäköisesti oli vielä tehnyt pukunsa yhdessä - miksi ihmeessä nämä eivät voineet osallistua ryhmänä yksilöiden sijaan??? (turha selittää, että palkintoja oli vain yksi - jos nämä olisivat voittaneet, en usko että Yukin budjetti olisi kaatunut siihen, että  lopuille olisi hankittu palkinnot jälkikäteen...)
  • Iltabileet olivat aikamoinen katastrofi. Tila oli huono ja äänentoisto sitäkin hirveämpi. Hirveä matka iltabileisiin vielä kruunasi pettymyksen. Eikö näitä olisi voinut pitää esim. jossain lähikoululla? 
  • Sunnuntain fiilistä latisti ehdottomasti oma paneeli. Koska jännitti niin vietävästi ensalkuun ja sitten jälkikäteen oli jotenkin ihan omassa maailmoissa kun kaikki menikin ihan hyvin. Lisäksi piilari oikeassa silmässä oli väärinpäin, joten näin kaiken kahtena/sumeana koko päivän ^^;
Kaiken kaikkiaan coni onnistui odotuksiani nähden paremmin. Fiilis oli sen tyyppinen kuin olin ajatellutkit, iltabileet suuri pettymys ja hommat toimivat, ei täydellisesti, mutta yllättävän hyvin. Onneksi olkoon conitea!

Kuvat Yukista

DESUCON
K-18 meininkiä Frostissa.
Desusta on melkein viikko, mutta en vieläkään oikein osaa sanoa mikä fiilis siitä jäi käteen. Mitäänsanomaton siis olkoon tuomio. Mutta pidemmittä puheitta listaukseen ja plussista aloitetaan:
  • Odotin Frostiin menoa coniviikolla suorastaan innolla. Näytin hyvältä lauantain cossissani, sunnuntain cossissa olin ylittänyt omat cosplaynteko-taitoni ja kavereitakin olisi kiva nähdä - vaikka suurimman osan olin jo nähnytkin viikonlopun ompelupäivässä.
  • Perjantaina sisään pääsi pienellä jonotuksella, olin pelännyt jäätymistä pitkässä jonossa, joten tämä oli positiivista.
  • Conialue oli väljä koko conin ajan.
  • Pizzaa piti lauantaina jonottaa vain puolisen tuntia.
  • Pääsin ottamaan hentsu-vivahteista shoottia kuvauspalvelussa.
  • Näytimme lauantaina pirun hyviltä HighSchool of the Dead cosseissamme.
  • Sunnuntain cossissakin näytin ihan komialta
  • Ruotsalaiset tanssityttöcossaajat olivat taitavia, vaikka puhepätkä olikin hieman liian pitkä ja ääniraita ei parhaimmasta päästä.
  • Iltabileissä paras settilista pitkään aikaan.
  • Monipuolinen cossitarjonta.
  • Päätin alkaa ottamaan "random"-kuvia kavereistani; tästä syystä pitkästä aikaa reilusti kuvia kanssacossaajista.
  • Lauantain - ja sunnuntain aamupiirretyt! [vaikka en ollutkaan niitä katsomassa]
  • Free! ja DmmD luennot! Olin katsomassa vain jälkimmäistä, mutta kotikatsomossa katsottiin edellinenkin ja nyt harmittaa etten käynyt Freetäkin katsastamassa. Ohjelman vetäjä oli yksinkertaisesti mahtava. Toivottavasti tyyppi pitää tällaisia luentoja tulevaisuudessakin. Jopa "en koskaan katso ohjelmia"-keskittymishäiriöinen cossikaverinikin pystyi luennon katsomaan ja vielä piti siitä. Täydellinen paketti asiantuntemusta, huumoria, omia näkemyksiä ja karismaa. Kyseisen neidin kanssa voisin keskustella hahmokehityksestä yms. vaikka koko yön.
Lääpiskelyä kuvauspalvelussa.
[kuva Emilia Lahtinen]
Pelkäämiäni ongelmia/odotuksia ei juuri omalle kohdalleni sattunut. Lähes kaikki tuttuni pitivät rauhallisesta K-18 Frostbitesta. Ohessa kuitenkin muutamia miinus seikkoja omassa kokemuksessani:
  • Perjantai ei alkanut kovin hyvin, koska huomasin cossistani puuttuvan reisisukat. Oh, well - kyseessä oli re-wear ja perjantaicossi, joten väliäkö tuolla.
  • Conipaikka oli hiljainen ja väljä koko viikonlopun. Itse elän ympäristön energiasta ja kun on ennen conia vetänyt vitosvaihteella, ihmisten 100% energia conipaikalla välittyy myös meikäläiseen ja lataa akut. Valitettavasti Frostissa porukka veti löysästi ja tuo tahmaisuus tarttui meikäläiseenkin. Missään vaiheessa ei päässyt käyntiin vaan koko coni vedettiin vetelästi.
  • Liekkö yllä mainitusta syystä, conikumppanin lauantai-väsymyksestä vai mistä, jäi lauantain kaikki Kappei-ohjelmat näkemät ;___; Edes mukana kannettuun Eyeshield 21 artbookkiin ei jaksettu nimmaria jonottaa.
  • Drinkit olivat VALTAISA pettymys. Jos maksan tuollaisia summia drinkistä, odotan jotain muuta kuin muovimukeja. Sanotaanko nyt vaikka näin, että Yukissa sai samanlaisia alkoholittomia drinkkejä yhden ilmaiseksi ja sen jälkeen parilla eurolla - neljä kertaa halvemmalla kuin Frostissa. Onko ihme, että porukalla oli omia pulloja mukana.
  • Iltabileiden musiikki oli mahtavaa, mutta jengi ei lämmennyt. Fiilis ei koskaan yltänyt taidekujan korkeudelle, saatikka sitten kattoon saakka.
  • Cosseja suhteessa aika vähän.
  • Vaikka kaikki kehuivat conin rauhallisuutta, huhuja kaikesta muusta kyllä on korviin kantautunut. Ihmisiä sammuneina vessoissa, uloskantoja, lääppimisiä, conikuvaus-etiketin puuttumista... Myös vanhemmat ihmiset pyörtyilivät unenpuutteesta, hilluivat Vesijärven heikolla jäällä (kuulemma itse Kappeikin), yrittivät letkajenkkaa iltabileissä...Häiriöitä siis coneissa on todennäköisesti aina ja tekijöinä on yksilöt enemmin kuin tietyt ihmisryhmät.
Haluan jatkossa näyttää pikkareitani kuvauspalvelussa - ensi
Frostin cossit on jo päätetty!
[Kuva: Emilia Lahtinen]
Olenko sitä mieltä, että Suomessa on tilaa K-18 conille - totta mooses. Menisinkö sinne itse - jäisi nähtäväksi. Fiilis Frostissa oli enemmän Ropeconin kaltainen. Käyn toki joka vuosi Ropeconissa (en tosin maksa siitä) ja nautin kyseisestä conista ihan pirusti! Frostin ja Ropen erona on vain 25 lämpöastetta ja reilusti istumatilaa. Ropeen en tee verissä päin cosseja kuukautta vaan chillaan viltillä hyvässä seurassa nauttien auringonpaisteesta ja rantapippaloista.

Yhteenvetona kuitenkin Yukicon vs. Frostbite. Molemmat hyviä coneja, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vain toisen; menisin Yukiin. Puhtaasti fiiliksen vuoksi. Yukin jälkeen oli mieli korkealla, mutta Frostin jälkeen olin vain väsynyt.

torstai 6. helmikuuta 2014

Koujaku WIP + viikko aikaa Frostiin.

PERJANTAI (vanha cossi - tarvitsee
käydä lävitse, pestä paita, asetella
peruukki jms.)
Frostibiteen on aikaa viikko ja cossien kanssa ollaan "hyvällä" mallilla. Koulusta on lintsattu tällä viikolla 3 päivää ja Yukin jälkeen ei ole mennyt päivää, jolloin en olisi jotain Koujakun eteen tehnyt. Nyt on kuitenkin luvassa jotain ennennäkemätöntä tämän blogin historian aikana, nimittäin WIP-kuvia.

LAUANTAI (paita tekemättä,
peruukki asettelematta)
En yleensä harrasta WIP-kuvia kahdesta syystä. 1) En koe tekeväni mitään koskaan "oikein", joten en näe "tein tämän näin ja näin"-selostuksista mitään hyötyä, kun kaiken olen vain soveltanut ja kursinut kasaan joten kuten. 2) WIP-kuvat ovat mielestäni tylsiä ja latistavat sitä valmiin cossin "wow"-faktoria. Tulen mielummin kerralla rytinällä, kuin kasvattaen jännitystä ja sitten kliimaksi jää vaisuksi. 3) syy on se todellinen; olen yleensä liian laiska ottamaan WIP-kuvia ^^;

SUNUNTAI (kimono pitää ommella
kokoon, nauhat yms. maalata, käsineet
ja kengät tehdä, vyö maalata
ja ommella, miekan tuppi koota/maalata)
Tällä kertaa kuitenkin noita WIP-kuvi löytyy, lähinnä siksi, että Johanna ei malta pitää käsiään irti cossistani. Cossaaminen kaverien kanssa on kivaa, mutta siinä vaiheessa kun cossikaverin naama joutuu katsomaan 24/7, molemmilla on conicossistressi päällä ja olet vielä tekemässä omaa cossiasi "palveluksena" toiselle ja tämä toinen haluaisi tehdä kyseisen cossin itse ja on vielä paljon taitavampi craftaaja kuin sinä... sanotaanko, että harvoin on cossin tekeminen ollut henkisesti näin raskasta.

Nyt kuitenkin valittaminen loppuu, kello käy kohta puoltayötä, huomenna en aijo lintsata, vaan olen kiltisti koulussa kahdeksalta.

Koujakun kimonon maalaukset
valmiina.
Tänään on Johanna kiltisti silittänyt cossini ja mystisesti samalla katosi valkoinen väri cossini lehdistä O.o En nyt ehdi tehdä uudestaan, joten kuvioiden lehdet ovat haluttua tummemmat - Johanna onneksi lupautui maalaamaan linnun valkoisen osan ja mahan uudestaan; itse kun en halua nähdä maalipenseliä puoleen vuoteen.

Kimono on siis ensin leikattu ja nuppineuloitettu kasaan, jonka jälkeen tarvittavat osat liukuvärjättiin. Olisin halunnut liukuvärjäyksen olevan reilusti vihreämpi ja mielestäni se jossain vaiheessa olikin - liekö silitys syönyt vihreän värin tai jotain. Joka tapauksessa sen seitsemännen kerroksen jälkeen alkoi homma maistua puulta ja tyydyin lopputulokseen - tosin Johanna kovasti halusi siihen vielä kerroksen maalata ja sen hänen annoin tehdä; itseänikun ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut pätkän vertaa.

Seuraavaksi ompelin vuoren kiinni osittain ja aloitin nuo varsinaiset maalaukset (kangasvärejäja akryylimaalia, lehtiin tein leimasimen finnfoamista, ihan perus pensselit...). Aloitin maalaukset lauantaina ja sain valmiiksi torstaina; kuusi päivää ja tuskin hirveästi liioittelen jos sanon, että maalasin noita ~20 tuntia. Varmasti voisivat olla vielä hienommat, mutta kun ottaa huomioon kuinka käsi olen näissä maalaushommissa, olen kasveistani pirun ylpeä.

Johanna ja Koujakun peruukki.
Yritän yleisesti ottaen tehdä mahdollisimman paljon cosseistani itse tai ostaa valmiina. Tämä ei tarkoita, ettenkö arvostaisi cossaajia, jotka tekevät asunsa porukalla, päinvastoin. Olette fiksuja ihmisiä ja toivottavasti olen joskus tarpeeksi taitava ja löydän ihmisen kenen kanssa elää kivasti symbioosissa. Syy miksi en tykkää siitä, että muut tekevät osia cosseistani, on etten pysty antamaan tästä mitään takaisin. Ennen proppini, peruukkini ja maalaukseni tekivät kämppikseni, jotka tykkäsivät näpertämisestä, mutta eivät niinkään cosplaysta. Ja joka kerta sanoessani cossia itsetehdyksi, tunsin varastavani heidän ukkosensa. Joten päädyin tekemään kaiken itse. Mutta edelleen sorrun sille helpolle polulle ja toisen tarjoutuessa, annan tämän tehdä. Kuten Koujakun peruukki, jota Johanna halusi heti päästä kokeilemaan ja trimmaamaan ;)

Sanoin tuolla aikaisemmin, että olemme cossien kanssa hyvällä mallilla. Taisin valehdella itselleni. Paljon on asioita aloitettu, mutta tekemistäkin vielä riittää. Enemmän kuin aikaa. Sillä en ole viikonloppuna kotona raatamassa vaan parhaan ystäväni luona (raatamassa) ja pitämässä PC:n miittiä. Että sellaista.

Miekkatupen narujuttu, kaulakorsetti, hiustikku ja
miekkatuppi - kaikki vielä ihanasti kesken
Tässä vielä kuitenkin muutama osa, joka Koujakussa on tehtynä. Miekka-naru on pussiksi ommeltu ja käännetty ja sen jälkeen vielä ommeltu päältä siistimiseksi, kaulakorsetin tein ottamalla kaistaleen random kangasta ja neuottamalla mielestäni sopivaan muotoon. Siinä oli sitten kaavat nahkaa varten ja ihanasti sain noihin oikeisiin saumakohtiin tehtyä muotolaskoksesta, joilla kaulakorsetista saatiin suht istuva. Hiuskoru on syömäpuikko (kannattaa ola ernu) ja polymorphia, joka on vuorattu worblalla. Polymorphiin ei juuri maalit tartu mutta kun sen vuorasi worblalla, tuli pinnasta vastaanottavaisempi. Lisäksi kun molemmat on lämpökäsiteltäviä aineita, on niiden muovaileminen todella helppoa eli ihanaa ^^
Miekan tupesta unohdin ottaa kuvan aiemmasta työvaiheesta. Tässä siis pahvista (jotain paksua?) leikattu etu- ja takaosa ja niiden väliin laitettu viisi kerrosta pahvisuikaleita reunoille, jotta saimme tuppeen vähän paksuuttakin. Tuohon tulee vielä päälle yksi kerros pahvista leikattua kuvioita, koko kakka päällystetään tekonahkalla (en vielä tiedä miten) ja sitten vielä metallivahvistukset (toivottavasti) worblasta.
Nuo kivet kaulakorsettiin ja miekkatuppi-narujuttuun tein ompelemalla niihin napit, joissa oli hieman ulkonevat reunat (muodostivat "kupin") ja sitten vain täytin napin muutamalla kerroksella kuumaliimaa ja maalasin hopeisella kynsilakalla. Mielestäni aika hauska idea, vaikka itse sanonkin :)

Viikko aikaa siis Frostiin, paniikki on pikkiriikkinen, mutta nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa kouluun ja ehkä hyvällä lykyllä ommella tuon kimonon ennen kuin täytyy junaan hypätä.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Belle - Kaunotar & Hirviö

BELLE - Kaunotar ja Hirviö

Mikä
Disneyn Kaunotar ja Hirviö-elokuvien sankaritar. Kaunis, mutta outo keksijän tytär, joka mielummin lueskelee ja elää haavemaailmassaan kuin ajattelee asettuvansa aloilleen ja perustavansa perheen kylän kultapojan kanssa.

Milloin
Yukicon 2014 sunnuntai.

Miksi
Koska Belle on oma lempi nk. puhdas disney-prinsessani (muut ovat Pocahontas ja Mulan). Päädyin pinkkiin pukuun, koska siihen oli kankaat ja halusin tehdä tämän talviviitan - joka Yukiin jäi tosin tekemättä.

Miten
Kuva: Santtu Pajukanta
Seuralaisena Jozo Aarreplaneetan Jiminä.
Belle, kuten suurinosa muistakin cosseistani tuli tehtyä vain leikkaamalla läjä kangasta ja nuppineuloittamalla koko komeus päälle. Hame on puolikellohame, yläosa suorakaiteen muotoinen tuplakangas+tukikangas väliin ja nuppineuloilla muotoon. Helmat hameesen ja hihoihin rypytetty pitkällä tikillä+löysällä langan kireydellä, jonka kämppis opetti.
Olkahörhelö tuotti hieman päänvaivaa, mutta lopulta kokeiltuani huivin kanssa sitä, leikkasin kolmion muotoon kangasta ja pyysin kaveria neuloittamaan päälle ja jotenkinhan se sitten syntyi. Alushameena käytin kolmea salsahametta päällekkäin :) Aika loppui kesken joten kaveri ompeli vielä rusetin :)

Korjattavaa
Haluan kunnollisen aluhameen ja peruukin kuntoon. Muuten tykkään cossista hurjan paljon!

Budjetti
Peruukki 2 x 10 € = 20 €
Kengät = 5 €
Kankaat+vetoketju = 17 € (hamekangas löytyi kaapista, mutta on aikanaan maksanut 1€/m, yläosa cossista, jota en sitten tehnytkään, mutta snaotaan kymmenen euroa ja vaaleanpunaiset osat ovat Hakuein mekostani, jonka tuhosin tätä cossia varten)

Yht. 42 €

Lorelai - Suikoden

LORELAI - Suikoden II


Mikä
Lorealai on eräänlainen arkeologi Suikoden pelisarjasta. Hän on taitava eri aseiden kanssa ja kiertää ympäri maailmaa tutkien mystisen Sindarin-kansa jälkeen jättämiä raunioita. Hän on yksinäinen sielu, mutta valmis kulkemaan myös porukassa, mikäli muut eivät hänen vauhtiaan hidasta.

Milloin
Yukicon 2014 lauantai.

Miksi
Suikoden on oma lempipelini ja Lorealai, Odessan ja Valerian lisäksi, ehdoton lempparini. Kaksi kolmesta jo tehty, yksi siis enää jäljellä :)

Miten
Yllättävää kyllä, tähän tein jopa kaavat! Käytin pohjana Odessa-cossin valmis tunikaa, mallailin kaavapaperiin kuviot ja sovitin nuppineuloijen avulla kaavat päälleni. Mielestäni olivat sopivat, joten ei kun leikkaamaan kankaat ja nuppineuloittamaan kasaan. Suureksi yllätykseksi onnistuin kertaheitolla!
Kuva: Santtu Pajukanta
Hanskat näköjään unohdin taskuun tms. muutenkin
olisi ehkä hyvä harjoitell näitä poseja ennen
kuvauspalveluun menoa.
Tunikan palat on siis toteutettu kaikki saumoina ja vielä vahvistettu muoto ompelemalla päältä. Kengät maalasin aavistuksen tummemmiksi akryyliväreillä, otsapanta on kevytmassan kuivahtanut jämäpala, jonka vuolsin ja hioin sekä pala spraymaalattua tekonahkaa ja kuumaliima. Eniten oli
ehkä ogelmia miettiä miten tuo viitta oikein menee ja annoin sen kanssa lopulta periksi ja tein sen ihan vain tuubihuivi menetelmällä.

Korjattavaa
Aavistuksen nätimpi otsapanta voisi olla ihan kiva. Tein tähän myös aseen, mutta se oli niin ruma ettei sitä kehdannut käyttää, joten se pitäisi jossain vaiheessa tehdä uusiksi.

Budjetti
-Kankaat 6,5m x 3€/m = 19,5 €
-Kengät 3 €
-Kynsilakka 1 €
[peruukki, maalit, asemateriaalit yms. löytyikin valmiiksi kotoa]

Yht. 23,5 €