torstai 16. elokuuta 2012

Kissanainen

Kävimpäs katsastamassa Dark Knight Risesin Finnkinon superpäivänä. En ole mikään elokuvakriitikko, vaikka ymmärränkin alasta ehkä pikkaisen jotain. Itselleni elokuvat on ennen kaikkea viihdettä ja elokuvaa nauttiessani istun alas nauttimaan hyvästä tarinasta miettimättä sen enempää miten tuo tarina on laitettu kasaan. Uusimmasta Batmanista nautin paljon ja vaikka mielessäni pyörikin Movie Bobin arvostelu ja huomasin hänen osoittamat heikot kohdat, eivät ne minua häirinneet lainkaan. J.K. Rowlingin olisi hyvä käydä katsomassa tämäkin leffa ja oppia miten tehdään hyvää draamaa - kuolema on mielikuvituksettoman miehen - tai naisen - tapa liikuttaa katsojaa. Kuolema on liian lopullista ja väkinäistä. Sen sijaan toisen pettäminen, itsensä pettäminen, kansakunnan pettäminen - ja tästä kaikesta nouseminen - siitä on hyvä draama tehty. Joten kyllä, pillitin taas kuin pikkulapsi pariinkin otteeseen. Inner Sanna heitteli limutölkeillä valkokangasta kun ihmiset ovat niin IDIOOTTEJA ja toisaalta se ihana kipristys rinnassa kun kaiken kakan keskeltä löytyy niitä, jotka ovat valmiit taistelemaan - ja kuolemaan - oikeana pitämiensä asioiden puolesta.


Mutta asiaan. Kissanainen. Olen fanittanut Michelle Pfeiferin kissanaista jo kakarasta lähtien. Kun pikkuveljeni ja hänen kaverinsa olivat Moto, Vinski ja Turbo, minä olin kissanaisen ja jääkuningatteren sekoitus. Halloween limudiskoon pukeuduin kissanaiseksi käyttäen niitä muovisia mustia kynsiä, jotka laitettiin sormen päihin sellaisten "sormusten" avulla. Kissanainen on se THE nainen minulle. Kissanainen on ehkä 23# sijalla maailman sata seksikkäintä sarjakuva naista-listalla, mutta itselleni hän on aina ollut ykkösenä [Xena ja Thirteen on tv-sarjoista].



Mitä mieltä sitten olen Dark Knight Risesin Selina Kylesta? LOOOOVED HER! Pidän Anne Hathawaysta muutenkin todella paljon ja arvostan häntä näyttelijänä. Hän ei ole klassisen, virheettömän kaunis, kuten esim Kate Beckinsale, mutta hän on ihastuttava ja omalaatuisella tavalla kaunis - mielestäni aikamme Julia Roberts. Dark Knight Risesin "kissanainen" on ihastuttava. Petollinen? Kyllä. Tappava? Kyllä? Itsekäs? Kyllä. Tunteeton? ...not so much. Maailma on kova paikka ja siellä selviäminen on ihailtavaa. Itse edelleen rakastan Batman Returnsin kissanaista, mutta kyseinen sekopää-versio ei olisi tähän elokuvaan sopinut. 
Ehkä kaikkein eniten elokuvan "kissanaisessa" pidin tämän liikkeistä. Anne Hathawayn jalat tuntuivat pysyvän suorina koko elokuva ajan ja jotenkin se vain toimi. Varsinkin prätkän selästä noustessa se sääri - kyllä sitä naisenakin osasi arvostaa. 

Batman elokuvaan vielä kolmella sanalla palatakseni: Robin elokuva anyone?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti