Animuuu~

Tänään on ollut harvinaisen lagaaaaaa~ päivä. Ja siksipä päädyinkin katsomaan aivottomana random animuu. Ja koska vielä pitäisi tunti-pari tuhlata aikaa ennen kuin voi mennä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä kirjoituksiin, voin hyvin höpistä tänne noista katsomistani animuista.

Aloitetaan sillä, että mikäli joku on joskus eksynyt myanimelist-profiilini tai muuten jutskannut animusta meikäläisen kanssa - tietää, että olen kaikesta aina nähnyt yhden jakson. Eli siis imutan uusien animeiden ekat jaksot, katson ne, ja jos vaikuttavat kiinnostavilta, imutan koko sarjan ja katson sen. Siis teoriassa. Todellisuudessa terän ulkoiseni on täynnä animea D-kirjaimesta eteenpäin (A-C on muualla kun tila loppui) odottamassa todennäköisesti zombie apocalypsea jolloin aikaa mokomien katsomiseen muka olisi. Tässä nyt siis ekojen jaksojen perusteella fiiliksiäni.

Natsuyuki Rendezvous
Painoin animehere.comissa tägiä supernatural ja katsoin mitä tuli. Tämä oli ensimmäisten joukossa. Ensimmäisen 10 minuutin aikana ajattelin lähinnä wtf, supernatural what? Sitten animun cätchi kävi ilmi ja hommasta tuli huomattavasti kiinnostavampi. Josei on jollain saralla aina iskenyt meikäläiseen. Itselläni ei ole mitään romantiikka vastaan, mutta yleensä teinitytöille suunnatut animut ovat vain niin korneja, ettei kaltaiseni vanhus niitä sulata. Toisaalta teininäkin romantiikka oli sivuseikka - kunhan heppoja, jännitystä tai pornoa riitti. Tästä syystä josei uppoaa meikäläiseen huomattavasti paremmin kuin shojo - kuin myös tässä tapauksessa. Animaatio oli nättiä ja sen enempää spoilaamatta sarjan tantantaa-efekti sai meikäläisen jopa harkitsemaan tämän katsomista loppuun. Ehdottomasti varastoisin, jos koneellani olisi yhtään ylimääräistä tilaa. Voisin myös harkita tuon valkopaitaisen ukkelin cossaamista. Mikä minulla on näihin tylsän näköisiin hahmoihin?




Phi Brain
Tähän olin törmänny kuukausi-pari sitten ja kun näin sen animehere.comin seinällä kävin kaivamassa ykkös osan ja katsoin sen. Ja kuten alkuarteista jo arvasin, tämä oli hyvä. Sen lisäksi, että idea oli uniikimpi shonenissa, myös hahmokaarti ja design miellytti. Ja ideahan on siis, että tuo ruskeatukkainen ilveilijä on älyfiksu ja mestari ratkaisemaan pulmia ja pähkinöitä. Idea kuulostaa niin älyvapaalta, että oli pakko katsoa ja todennäköisesti katsoa vielä lisääkin. Ja tässäkin oli valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut dude, josta pidin ja jota voisin cossata. Ah tätä hahmodesignen kirjoa X)

Sekiei Ayakashi Mangatan
Tästä tuli lähinnä mieleen Kazuma Kodakan Midare Somenishi. Ja koska kyseinen yaoi-manga teki tähän typykkään lähtemättömän vaikutuksen kymmenkunta vuotta sitten, kaikki mikä muistuttaa Midarea on tsekattava. Tässä tapauksessa siis 5 minuutin pituista, ei kovin nätisti animoitua nettianimea. Ei sillä, pakko tätä on katsottava lisää. Oli sen verran ihmeellistä schaibaa.


Rental Magica
Tähänkin on tullut vuosien aikan törmättyä, joten kun sen listassa näin, piti se tietty katsastaa. Aika mitäänsanomatonta schaibaa. En hirveästi lämpene näille vinkuiita-pääpojille ja yleensä jos hahmokaarti ei sytytä, ei sytytä sarja muutenkaan. Eka jakso oli muutenkin harvinaisen random, huonosti leikattu ja muutenkin aika mitäänsanomaton. Koulupuvut oli kyllä söpöjä. Ja tuo valkoisiin pukeutunut kissamies oli aika kiva.

Neljä vuotta kuvauspalvelua

Kuvauspalvelu on yleinen näky Suomen coniskenessä. Vuodesta toiseen tutut ja uudet naamat ovat kuvanneet meikäläistä hyvin erilaisissa vermeissä milloin harmaata ja milloin pinkkiä taustakangasta vasten - onpa mukaan eksynyt muutama välähdys ja kisakuvakin. Kuvaajat ovatkin luoneet erinomaiset puitteet vaivalla tehtyjen asujemme esittelyyn ja tätä palvelua onkin ahkerasti usein käytetty.

Usein, mutta ei aina. Miksi kuvauspalvelua ei joka conissa tule käytettyä? Katsoin omia kuviani taaksepäin ja huomasin tilastoni olevan seuraavanlainen: 21/34. Eli kolmestakymmenestäneljästä conissa esiintyneestä cossistani kaksikymmnetä olen käynyt kuvauttamassa. Se on yli puolet, mutta ei silti mielestäni tarpeeksi. Ei sillä, olen kyllä kuullut, että on cossaajia, jotka eivät käy kuvauttamassa pukujaan koskaan - tai tietoisesti jättävät jotkin puvut kuvauttamatta. Joitain epämääräisiä syitä olen tähän saanut - suurinosa luokkaa "eivät ole edustavia" tms. mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi käydä kuvauspalvelussa.

Miksi sitten ajattelen näin? No. Syy, miksi ylipäätään cossaamme coneissa, on tietenkin, että ihmiset näkisivät kädenjälkemme ja/tai ilahduttaaksemme muita conieläjiä. Jos haluaisimme vain pukuilla, tekisimme sitä jossain muualla kuin coneissa. Jos haluaisimme vain harrastaa, eläisimme pelkkiä photoshootteja varten - cosplay on siitä harvinainen laji, että se näyttää luonnossa yleensä paljon huonommalta kuin kuvissa. Eli jos siis pukedumme X-henkilöksi coniin, miksi emme näyttäisi sitä myös niille, jotka haluavat uudelleen elää conin tai eivät päässeet paikalle? Itse ainakin käyn anikissa aina katsastamassa niiden conien kuvauspalvelu-kuvat, joihin en ole itse päässyt, jotta näkisin mitä cosseja conissa on ollut. Kuvauspalvelu on myös säälimätön paikka näyttää se oma kädenjälkensä. Et pääse piiloutumaan photoshopin, kuvakulmien tai hienojen taustojen taakse. Tällaisen minä tein, tältä minä näytin. Ja jos on uskaltautunut asullaa ihmistne ilmoille, miksi ei uskaltaisi myös kuvattavaksi. Kuvauspalveluun astuminen osoittaa, että on ylpeä omasta työstään virheistä huolimatta. Nykyään kuvauspalvelussa saa jopa neuvoja siihen miten poseerata, eivätkä he julkaise kuvia, jossa naama on ihan killissä.

Vaikka kuvauspalvelusta superisti tykkäänkin, eivät silti kaikki cossini ole heidän kuvattavaksi päätyneet. Syitä tähän selvitän kohta. Nyt kuitenkin hieman kuvia väliin :)

2009

Kuva: Miika Ojamo - 1. kuvauspalvelu kuvani!
Bleachin Soi -Fong Traconissa vuodelta 2009

Kuva: Miika Ojamo - yhdessä Cosplay-Jedien kanssa.
Gurren Lagannin Rossiu siis ensimmäisessä Desuconissa.

Kuva: Miika Ojamo - Kirjamessut 2009
Harvey sarjasta Chrome Shelled Regios -
on muuten kivat koulupuvut tässä sarjassa!

Kuva: Jaana Parviainen - meikäläinen Kazukina.
Getbackkers ryhmämme animeconista 2009.

Kuva: Miika Ojamo - 2009 mangapäivät
Minä Kantarouna

Elikkäs ensimmäisen vuoden kuvauspalvelu-käyttöä lisäsi selvästi ryhmät. Ensimmäinen cossini Chichiri jäi kuvaamatta, koska en tainnut astua jalallakaan Tampere-talon sisätiloihin vuoden 2008 animeconissa, jossa olin vain lauantaina. Ennen Soi-Fongia olin vielä Tsukiconissa Sanina, mutta siellä ei kuvauspalvelua edes ollut. Nausicaa, Iruka ja Hige jäivät kuvaamatta - liekö syynä ollut, koska cosplayasin näitä hahmoja yksin, eikä uskallusta löytynyt mennä kameran eteen muuten kuin pienemmissä tapahtumissa.

2010

  

Kuva: Santtu Pajukanta
Cosplay Gaala 2010 ja Okita

Kuva: Jussi Sorjanen - Tampere Kuplii 2010
Ensimmäinen kisakokemus ja parta - minä siis Haddock

Kuva: Kyuu Eturautti ja Santtu Pajukanta
Mangapäivä 2010 -Kuvauspalvelun ensimmäinen
oikeasti nelijalkainen kuvattava! Minä siis Suomena.

Vuoden 2010 kuvauspalvelusaldoni on näköjään ollut erityisen heikko. Sen sijaan kävin kyseisenä vuonna enemmän coneissa kuin koskaan aikaisemmin. Bakaconissa keväällä, jossa päälläni oli Moondoggie ja Odessa - kummastakaan ei ole kuvaa, koska ilmeisesti hengasimme eri rakennuksessa kuin kuvauspalvelu. Kikuconissa vietin kaiken muun paitsi FFFightin ulkona ja jälleen kerran - ei kuvaa Klaussistani. Desuconissa meillä oli eeppistäkin eeppisempi suikoden ryhmä - josta ei kuvan kuvaa ole kuvauspalvelussa. Itse tosin olin ~39 asteen kuumeessa koko conin, joten ei ihme, etten muistanut käydä kuvauttamassa meikäläisen Gremiota. Animeconiahan tänä vuonna ei ollut, mutta sen sijaan kesätraconissa kierrätin Bakaconin cossit - vieläkään pääsemättä tamperetalon sisälle - ei siis kuvia cosseistani tällöinkään.

2011

Kuva: Santtu Pajukanta
Leonardo Da Vinci ja Desucon 2011

Kuva: Santtu Pajukanta
Meikäläinen Lavina desucon 2011

Kuva. Emilia Lahtinen - Tracon 2011
Meikäläinen Lydiana.

Vuonna 2011 tuli cosplayattua ja conitettyä hyvin vähän. Tai siis, asuja kyllä tehtiin, mutta ei coneihin. Rahaa oli liian vähän ja tuli tehtyä muutama pirkka-cossikin. Animeconissa kävi viime vuoden bakaconit, eli missään vaiheessa ei oltu sisätiloissa tarpeeksi kauan, että olisi eksynyt kuvauspalveluun saakka. Jäi siis Unkarin koulupuku ja Nanami kuvauttamatta. Myös Traconissa unohtui sunnuntain puvun kuvaaminen, mutta koska kyseessä oli Keisuke, eli siis hyvinkin tylsä (ja random) puku, ei tämän puvun puuttuminen tullut minkaanlaisena yllätyksenä. Näiden kolmen ison lisäksi tuli käytyä vain Gaalassa ja sielläkin siviileissä. Ei siis ihme, että kuvasaldo jäi laihaksi.

2012

 Kuva: Emilia Lahtinen - Frostbite 2012
Kolmen vuoden cosplay projektini Kenvalmistui vihdoin 

Kuva: Emilia Lahtinen - Frostbite 2012
Itse Imarina ja komea mieheni Jozo

 Kuva: Emilia Lahtinen - Kuplii 2012
Aanaksen kanssa osallistuttiin kisaan - minä Cutter 

   

 Kuva: Emilia Lahtinen - Chibicon 2012
Shimana keikaloitiin kaverien kanssa.

Kuva: Emilia Lahtinen - Desucon 2012
Itse Shinpachi - Jozo Harada

Kuva: Miika Ojamo - Desucon 2012
Brittany cossini ainoat kuvat.

Kuva: Kyuu Eturautti - Animecon 2012
Ranulffin oikeastaan ainoat kuvat

Kuva: Emila Lahtinen - Tracon 2012
Sarutobi Sasuke - se Brave 10 versio.

Kuva: Emilia Lahtinen - Tracon 2012
Osallistuttiin Välähdykseen Blue Maryn kanssa -
minä siis Leonana

Vuosi 2012 on ollut ehdottomasti kuvauspalvelurikkain. Olen itse ymmärtänyt palvelun hyödyt ja etsimällä etsinyt kuvauspisteet. Ainoastaan Desun sunnuntaicossini Belcoot on jäänyt tänä vuonna kuvaamatta. Ensi vuodaan saadaan sitten täydet pisteet!



Suurimmat syyt kuvauspalvelun käyttämättä jättämiseen ovat olleet ehdottomasti sen löytymättömyys, ajan puute ja oma arkuus. Kaikki syitä, jotka on helppo korjata tulevaisuudessa. Kiitos kaunis siis kaikille kuvaajilleni ja erityisesti Emilia Lahtiselle, jonka kuvissa tunnun onnistuvan erityisen hyvin! Nähdään vielä ehkä Gaalassa tänä vuonna, mutta viimeistään Frostissa :3

Elfquest - ja vähän ropeconistakin

Elfquest on hieno sarjakuva. Alkanut vuonna 1978 ja oma hatunnosto tässä vaiheessa Wendy ja Richard Pinille omakustannuksesta, upeasta tiimityöskentelystä, yhteistyöstä fanien kanssa yleisestä awesomiudesta.

Itse luin elfquestit kymmenisen vuotta sitten yläaste/lukio aikoihin ja tasaiseen tahtiin on nuo kaverin kovakantiset albumit käteen tarttuneet. Varsinkin Original Quest on luettu ainakin tusinan kertaa. Tarina ja hahmot vain ovat niin ajattomia ja alati viihdyttäviä että sarjan pariin palaa yhä uudestaan ja uudestaan. Suureksi ilokseni aina välillä saa myös uusia ihmisiä sarjaan koukkuun, sekä tietty törmää niin uusiin kuin vanhoihinkin faneihin.

Mikä Elfquestissa sitten kiehtoo? Pinit ovat onnistuneet luomaan aivan uniikin, mutta ihastuttavan yhtenäisen maailman johon aina hauska astua uudestaan. Sarjan hahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia - ja tietenkin rakastettavia. Wolfriderssien suhteen susiinsa ymmärtää koiranomistajana. Miehisyyden ihailijana arvostan sarjassa näkyvää paljasta pintaa ja sarjan rohkea ote oman aikansakin tabuihin on ihailtavaa.
Minäkin haluan soulmaten, lifematen ja lovematen - ja ennenkaikkea että kaikki ymmärtäisivät ja hyväksyisivät eron.

Tämän vuoden Tampere Kupliiseen sain nakin kautta tehtyä Cutterin - tuon sudenratsastajien nuoren, mutta viisaan päällikön. En ollut koskaan harkinnut, edes kuvitellut, cossivani Cutteria. Ei tällä naamalla eikä varsinkaan näillä lihaksilla. Kaikkien suureksi yllätykseksi hahmo toimi kuin toimikin joten uusin asun Ropeconiin - tosin unohdin kaulakoruni kotiin [muistin tämän vasta seuraavalla viikolla]. Eli vielä pitää joskus laittaa Cutter päälle. Voi harmi. Cutter sai meikäläisessä kuitenkin taas aikaiseksi elfquest-pureman. Eli Ropeconissa päälläni oli jo toinen Elfquest-cossi - Cutterin äiti Joyleaf. Tämäkin tuli tehtyä hitusen vasemmalla kädellä ja uusin asun enemmän tai vähemmän vielä kokonaisuudessaan mutta väliäkö tuolla - kiva oli tämäkin tehdä :D

Cutter - kuva by Jozo

Iso ryhmä ensi vuoden Ropeconiin???

Joyleaf - kuva by Aidu

Hyvä leffa on kuin junaturma...

... on vain pakko katsoa, vaikka kuinka tekee pahaa.

Yle Teemalta tuli siis Milk. Muistan kun kyseinen leffa oli Oscareissa. Sean Penn taisi napata pääosa oscarinkin. Elämme sellaista seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuskamppailu aikaa, että elokuvat, jotka kertovat homoseksuaalisuudesta, saavat lähes aina kriitikoiden huomion - tai vähintään kulttileffan maineen. Milkinkin suhteen oma ensiajatukseni oli "hmph, taas haetaan huomiota ja tehdään rahaa muodikkaalla, vaikkakin tärkeällä asialla". Milkkiäkin mainostettiin tyylillä "elokuva ensimmäisestä homovirkamiehestä Amerikassa".

Tänään siis kyseinen leffa tuli telkusta. Jäimme katsomaan sitä hetkeksi, sillä aikaa kun sarjamme siirtyivät tikulle. Kaksi tunta myöhemmin lueskelin lopputekstejä kyynelten sumentamin silmin. Todellisuudessahan siis elokuva kertoo tasavertaisuuden ja kansalaisoikeuksien puolesta taistelemisesta jenkeissä 70-luvulla. Nytkin, kun äänestämme homoliittojen tai -adoptioiden puolesta tai vastaan, kannattaisi katsoa esim. tämä kyseinen Milk elokuva ennen kuin antaa äänensä. Tänä päivänä ei voi kuin pyöritellä silmiään ajatuksesta, että vajaat neljäkymmentä vuotta sitten suurin osa jenkeistä oli sitä mieltä, että homoseksuaalit opettajat ja näiden tukijat pitäisi erottaa viroistaan. Kuulemma eivät opeta lapsillemme oikeita moraalisia arvoja. Toivottavasti neljänkymmenen vuoden päästä pääsemme pyörittelemään silmiämme samoin katsoessamme 2000-luvun alun taistoja avioliitto- ja adoptiolakien vastustamisesta.

Enigeis, Milk oli siis todella hyvä leffa ja meikäläinen oli tietty ihan kyynelissä - ihmiselämät kun vaan koskettavat minua aina - varsinkin pienen miehen selviytymistarinat.

Mun Matt Boner oikealla!

Milkin lisäksi tuli katsottua tänään toinenkin elokuva. Magic Mike. Words do not describe. Okei, kyseessähän oli leffa miesstrippareista, joten tottakai pidin. Yllätyksekseni tykkäsin elokuvan vakavemmastakin puolesta. Leffa oli jotenkin ihastuttavan kömpelö ja siksi niin aidon oloinen - kuin oikea elämä. Suosittelen kaikille - myös miehille, jotka ovat sinut itsensä kanssa eivätkä pelästy miehen paljasta pintaa.

Btw, kahta en vaihda, 30 seconds to Mars ja Bon Jovi. Marssin musiikki auttaa ankarimpaankin vitutukseen ja kuulinpas tuossa juuri Jonin vetämän Hallelujan - oli kuulemma Leonard Cohen itse sanonut, että Jon vetäisi biisin parmemin kuin kukaan muu. Että sellaista.

Ulkoasu vaihtoon!

Perustin blogini kolme vuotta sitten. Tarkoituksena oli hölistä ajatuksiani maailman menosta ja muusta jonnen joutavasta. Kesti kuitenkin 2,5 vuotta ennen kuin keksin mitään sanottavaa - ja yllätys yllätys, se liittyi cosplayihin. Nezun Bensiksen piti olla Kuro Nezumi nimisen avatarin koti - Nezun, joka oli siis toisen avatarini, Texasilaisen bensa-aseman pitäjä Panyan, avatari. Needless to say, tämä takatarina ei oikein enää istunut hyvinkin henkilökohtaisen otteen ottaneeseen blogiini.

Tervetuloa siis Toinen sana synonyymille-lukijaksi!

Ja vielä hieman Traconiin. Koska kuvat kertovat sen paremmin, tässä cosplay-kisojen voittajat. WCS-finalistit puuttuvat, koska kaikki kuitenkin heidät jo tietävät.

YKSILÖKISA - Aloittelijat

Voittaja tuomariston ja meikäläisen mielestä.

3. sija

YKSILÖKISA - Pro-sarja

1. sija

2. sija

Olen onnellinen etten joudu istuman tuomarin-penkissä. Mutta jos istuisin, olisi kärkikolmikkoon mahtunut ensimmäisen ja kolmannen sijan haltija, mutta toisen sijan olisin vaihtanut jompaan kumpaan seuraavista:

ESITYSKILPAILU
Helppo olla jälkiviisas, mutta oma kärkikolmikko olisi nyttänyt samalta kuin tämä virallinen lista:

1. sija

2. sija

3. sija

Anteeks, saaks sust ottaan kuva?

Eli Traconista palautetta...?

Coneissa on aina kivaa. Hirveästi en osaa hienosti näitä analysoida, koska itse kulutan conin juoksemalla edestakaisin sisällä ja ulkona, ihmisiä stalkkaamassa ja kuvia ottamassa. Tätä olenkin tehnyt jo vuodesta 2006 lähtien. Traconissa erään henkilön vastaus "Anteeks, saaks sust ottaa kuvan"-lausahdukseeni olikin "Sinä! Taas!" Mikä oli aivan ymmärrettävää, sillä olen ottanut hänen cosseistaan kuvan lähes joka kerta, ensimmäisen muistaakseni vuoden 2010 Tampere Kupliissa.

Pari sanasta kuitenkin tapahtumasta ennen kuvapläjäystä. Koko conikesä on ollut harvinaisen kylmä ja Tracon jatkoi samalla linjalle - en uskoisi sanovani tätä, mutta isossa salissa tuli suorastaan vilu. Okei, vaatetta ei ollut ruhtinaallisesti, mutta kyllä sukkahousuissa ja t-paidassa pitäisi sisällä pärjätä. Toiseksi, vesipisteet olivat harmillisen tyhjiä koko ajan - kävin jopa pahimpaan janoon varastamassa kerran yhden jääpalan. Kuvauspalvelu teki jälleen kerran työnsä ensiluokkaisesti ja cosplay-kisojen yksilösarja oli kertakaikkiaan fiksusti toteutettu. Kyllä on Suomen cosplaykisamallit saatu nyt mielestäni hiottua aika hyvään malliin. Esityksen vaatiminen kaikkiin kisamuotoihin on hölmöä - emmehän me ole kaikki samasta mallista veistettyjä. Siksi Traconin lauantain pukukisan malli oli erityisen hyvä. Cosplay ei ole pelkkää käsitöitä vaan myös hahmon olemuksen sisäistämistä. Ja kuten lauantaina nähtiin, tämän esiin tuomiseen ei tarvita 2,5 minuutin koreografioitua tanssahtelua vaan pelkkä paikalle saapumin oikein elkein ja poseeraukset riittävät. Lisää tätä kiitos!

... ja lauantain kisoista puheenollen. Kirjoitan ylös sen mitä kaikki ajattelivat. WTF? Olemme kaikki tulleet siihen tulokseen, että tuomareille sattui moka pro-sarjan toista sijaa jaettassa. Tämä on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää - ehkä juuri se tarvittava sysäys cosplayskenen tuomaroinnin kehittämiseen. Mitä itse kummastelen suuresti on ettei mogaa ole korjattu vieläkään - tai se korjataan pöydän alla. Koska oli sitten kyseessä väärän numeron sanominen, hahmojen sekoittaminen tai mikä tahansa muu errori, pitäisi jostain löytyä munaskuita korjata asia. Sen lisäksi, että tuolla jossain on poika tai tyttö, jonka kirjahyllyyn kuuluisi cosplay-pokaali, tuolla jossain on myös henkilö, joka katsoo saamaansa pokaalia epäuskoisena. Henkilö, jonka viikonloppu meni siinä, että sadat silmäparit arvostelivat tätä päästä varpaisiin miettien mitä erikoista tuomarit asussa näkivät.

Kyseinen Tales-cossihan ei ollut millään tavalla huono. Ehkä hieman huonosti istuva ja peruukkia olisi voinut vähän muotoilla, mutta ei missään tapauksessa huono - yksinään varsin toimiva tapaus. Kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa ja kuka ei kuuluu joukkoon kyselyssä 9,9/10 vastaisi tuo liila hiuksinen, mikäli heille pro-sarjan kärkikolmikkoa näytettäisiin. Juuri tästä syystä julkinen korjaus sijoituksesta olisi erittäin tärkeää. Mikäli olisimme jenkkilässä, poloisesta Tales-cossaajasta olisi varmaan huumorin nimissä jo väännetty kymmenkunta memeä ja motivaattoria. Onko kärkikolmikosta julkaistut kuvat se mitä haluamme Suomelle [tai maailmalle?] näyttää suomalaisen cosplayn ja kilpailujen, sekä tuomareiden tasosta?

Tuomaroinnista noin yleensä. En tiedä miten homma toimii, minkälainen hierarkia tuomareiden välillä on, kuka tekee viimeiset päätökset, kuinka paljon arvoa annetaan millekin osa-alueelle yms. Jonkinlainen yhteinen ohjenuora näille ei varmaan olisi pahitteeksi. Tällainen saattaakin olla jo olemassa. Traconissakin oli esillä erillaisia "uutis"-lehtisiä, jossa satiirimaisesti kerrottin cosplay-backstagen kauhuista ja tuomareiden lahjomisesta - valitettavasti tämä satiiri toimisi parhaiten jos _kaikki_ tietäisivät mitä siellä takana oikein tapahtuu. Itse toivoisin eniten nimenomaan tuomareiden esittelyn yhteyteen pientä briiffiä mitä tuomarit arvostelevat ja miten.

Koska itselläni on aina jonkin sortin kuningasidea miten asiat pitäisi tehdä, yleinen pisteytysmekanismi voisi mielestäni toimiakin: 20 pojoa asusta - kukin tuomari voi itse lajitella miten nuo pojot jakaa: esim:10 ompelujäljestä ja istuvuudesta, 10 maalauksista, materiaalivalinnoista ja muista härpäkkeistä. Toiset 20 pojoa muusta ulkoisesta hässäkästä - esim 10 pojoa propeista ja toiset 10 pojoa peruukista ja maskeerauksesta. Sitten vielä yleisvaikutelma ja asun kanto yhdet 10 pojoa. Ennakkotarkastuksessa pystyisi hyvin jakamaan ja päättämään ensimmäiset 40 pojoa ja sitten viimeiset kymmenen annettaisiin lavakäytöksen perusteella. Tällöin tuomarointi olisi aika puhtaasti matikkaa ja kisaajatkin saisivat jotain konkreettista - toki pisteytys kannattaisi pitää lähinnä suuntaa antava, mutta uskoisin sen silti oleva hyödyllinen. Ehkä.

Se siitä rantista, of to the Pictures :D

Sunnuntain cossini Leona - kaunista.

Lauantain cossini Sasuke - ja mun pöllö!

Helvatun upea Mystique

Black Starilla oli asenne kohdallaan!

Vielä mäkin löydän hamekankaan tähän!

Toi maski O.O

Arakawa wtf XD

Paras Tifa jonka tolen nähnyt - UPEA!!!

Katsottiin just Succer Punch ennen leffaa - ja nää oli omat lempidesignet!

Koska Bobby!

Koska Cosplay - en vois enempää olla ylpeä pojista!

Tää täytyy niin pelata!

Elfquestille lisää rakkautta!

Törkeen hyvä GTO-ryhmä!!!

Ihan mielettömän söpö ryhmä!

Oma lempparini - Inubaka!!!