Itse luin elfquestit kymmenisen vuotta sitten yläaste/lukio aikoihin ja tasaiseen tahtiin on nuo kaverin kovakantiset albumit käteen tarttuneet. Varsinkin Original Quest on luettu ainakin tusinan kertaa. Tarina ja hahmot vain ovat niin ajattomia ja alati viihdyttäviä että sarjan pariin palaa yhä uudestaan ja uudestaan. Suureksi ilokseni aina välillä saa myös uusia ihmisiä sarjaan koukkuun, sekä tietty törmää niin uusiin kuin vanhoihinkin faneihin.
Mikä Elfquestissa sitten kiehtoo? Pinit ovat onnistuneet luomaan aivan uniikin, mutta ihastuttavan yhtenäisen maailman johon aina hauska astua uudestaan. Sarjan hahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia - ja tietenkin rakastettavia. Wolfriderssien suhteen susiinsa ymmärtää koiranomistajana. Miehisyyden ihailijana arvostan sarjassa näkyvää paljasta pintaa ja sarjan rohkea ote oman aikansakin tabuihin on ihailtavaa.
Minäkin haluan soulmaten, lifematen ja lovematen - ja ennenkaikkea että kaikki ymmärtäisivät ja hyväksyisivät eron.
Tämän vuoden Tampere Kupliiseen sain nakin kautta tehtyä Cutterin - tuon sudenratsastajien nuoren, mutta viisaan päällikön. En ollut koskaan harkinnut, edes kuvitellut, cossivani Cutteria. Ei tällä naamalla eikä varsinkaan näillä lihaksilla. Kaikkien suureksi yllätykseksi hahmo toimi kuin toimikin joten uusin asun Ropeconiin - tosin unohdin kaulakoruni kotiin [muistin tämän vasta seuraavalla viikolla]. Eli vielä pitää joskus laittaa Cutter päälle. Voi harmi. Cutter sai meikäläisessä kuitenkin taas aikaiseksi elfquest-pureman. Eli Ropeconissa päälläni oli jo toinen Elfquest-cossi - Cutterin äiti Joyleaf. Tämäkin tuli tehtyä hitusen vasemmalla kädellä ja uusin asun enemmän tai vähemmän vielä kokonaisuudessaan mutta väliäkö tuolla - kiva oli tämäkin tehdä :D
 |
| Cutter - kuva by Jozo |
 |
| Joyleaf - kuva by Aidu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti