maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012

Teen yleensä jokaisen vuoden viimeisenä tai ensimmäisenä päivänä pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Kello on 0:01 vikaa päivää joten voin postata tämän ettei sitten "huomenna" tai ekana päivänä tarvitse yrittää tehdä mitään järkevää. Yleensä olen tehnyt tämän livejournaliin tai devin journaliin, mutta nyt kun blogia päivittelen semi-usein, kelpaa se mielestäni parhaiten tänne.

Vuoden biisi: EI ainakaan Gangnam Style X) Maroon 5 - Move like Jagger, Pitbullin Hotel Room, Jessie J:n Who You Are.
Vuoden musiikki: Tanssimusa on ollut aika kovaa :)

Vuoden leffat: Avengers, Hobitti, 007 Skyfall, Expendable 2, Good
Vuoden näyttelijä: Martin Freeman koska Watson ja Bilbo!
Vuoden TV-sarja: Chicago Fire! BBC:n Sherlock ja Game of Thrones! Ja Go-on ja Vegas ^^
Vuoden sarjakuva/manga: Elfquest palasi pinnalle uudestaan koska Cosplay ^^;
Vuoden peli: Dance Central 3, Jewels puhelimella ^^; Lotro, Star Ocean: Last Hope
Vuoden kirja: Maalattujen Luolien Maa

En voi uskoa et tää
näytti näin hyvältä!?!
Gusli


Vuoden vaate: Partyyy~
Vuoden ostos: Järjestelmäkamera puoliksi ^^ ja Gusli
Vuoden eläin: Neitokakadu nimeltä Pulu
Vuoden ruoka: Johannan pizza
Vuoden paritus: ... ei oikeastaan ketään erityistä... Bon ja Shima tais olla aika kova juttu alkuvuodesta... Ei! Brittany x Santana!
Vuoden uusi ystävä:  Noora, Kaisa ja Maria varmaankin :) Ja Miro! Ja Teme! Ja Tefu!
Vuoden moga: Animeconin telttailu-idean lisäksi? Varmaan tyypillinen "tuhlasin kaikki rahat" ja "sössin laiffin"...


Pulu *rakas*
Perustamis-partyssä

Vuoden "se" hetki: Samainen telttaretki?? ^^; Se oli aika eeppinen  loppupeleissä :3
Vuoden saavutus: Väkerrettiin PC yhdistykseksi?
Vuoden epäitsekäs teko: Väkerrettiin PC yhdistykseksi ^^;
Vuoden ihastus: ... mulla ei ole tainnut olla ketään uutta ihqu miestä/hahmoa tänä vuonna O.o

Ja sitten vielä pohjalle vuoden Cosplayt :3

Ylärivi: Imari (Bible Black), Ken (Weiss Kreuz), Shima (Ao no Exorcist), Cutter (Elfquest), Shadowcat (Marvel), Brittany (Glee), Shinpachi (Hakuouki)
Alarivi: Belcoot (Suikoden V), Ranulf (Fire Emblem), Joyleaf (Elfquest), Sasuke (Brave 10), Leona (King of Fighters), Shirayuki (Rosario + Vampire), Pace (Arcana Famiglia), Eowyn (Lord of the rings)

BTW. Vuoden cosseista lähes 50/50 miehiä ja naisia. WOOT minä :D

lauantai 29. joulukuuta 2012

Mansikka-vaniljajuustokakku + joulu 2012

Vietimme joulun parhaimman ystäväni vanhempien luona, jotka ovat itselleni kuin toinen perhe. He olivat saaneet luvan käydä kaatamassa Espoon metsiköstä joulukuusen ja sen myös tekivät. Heidän kotonaan on iso, 1,5 kertainen viistokattoinen olohuone ja tästä syystä joulukuusemme on aina ollut kookkaamman puoleinen. Tänä vuonna meillä oli kuitenkin varsinainen kuusipuu - ei sellainen muotoon kasvatettu viljety kuusi vaan pirun iso oikea puu - linnunpesineen kaikkineen :D
Joulussa itselleni on aina ihaninta katsoa kun koirulini availevat pakettejaan - tämä vuosi ei ollut poikkeus. Donna ei oikein ymmärtänyt mitä piti tehdä ja Kuro taas halusi avata aivan kaikkien paketit ^^;
Itse sain lahjaksi ihanan torkkupeiton, saippuoita, leffalippuja, pöllö kaula- ja korvakorut, leivontavälineitä, Maalattujen Luolien Maa-kirjan sekä tietenkin koirille herkkuja ja ruokaa.
Kuro ja Donna


Minä pukin vermeissä 2011 - itsetehdyt tietenkin ;)
Ennen kaverini vanhempien luokse menemistä olin kuitenkin käynyt veljelläni ja tämän tyttären luona. Lähinnä uusimassa jo traditioksi muodostuneen pukkivierailuni. Tältä vuodelta ei kuvia ole kun kamerasta oli akku loppu, mutta tässä kuvasaldoa viimevuodelta. Ensi vuonna ostan kyllä uuden parran ja teen kunnon maskin nenäproteeseineen :D

Koska en tykkää mennä vierasille ilman tuomisia, toin kaverini vanhempien luokse mukanani lihariisipasteijoita ja mansikka-vaniljajuustokakun. En ole mitenkään erikoisen taitava tekemään hienoja kakkuja, mutta olen aina halunnut kokeilla tehdä "semi-hienoja". En ole kovin suuri sokerimassakuorrutekakkujen ystävä, mutta sen sijaan sokerimassasta tehdyt koristeet ovat mielestäni eri hienot. Siksi valitsin tämän kakun. Resepti, kuinkas muutenkaan, kinuskikissan sivuilta.

Maultaan kakku oli mielestäni hieman mauton. Se ei välttämättä sovi kaikkein parhaiten joulupöytään, mutta sen sijaan täyttäväksi kahvipöydän tarjoiluksi kyllä. Vaniljariispuuro-seos oli jännän tuntuinen kielen päällä ja mansikka taas kivan piristävä lisä. Tämän jos tekisi vielä omasta mansikkasoseesta (ei lidlin pakastemansikoista...) niin olisi varmasti hyvä. Sopisi varmaan myös kesään mukavasti :)

Tee se itse muotit :)
Itselläni ei ollut kinuskikissan muottia, mutta cosplayaajana osaan soveltamisen kauniin taidon. Leikkasin kalvon tapaisesta muovista n. 10-15 cm pituisen suikaleen jonka taitoin pisaran muotoon ja käytin sitä muottina. Pienempiin lehtiin käytin samaa muovia, taitoin sen vain pienmpänä. Hieman piti varoa muotin "häntää" kun paineli kuvioita sokerimassaan, mutta kyllä se onnistui. Kuviot lehtiin tein ihan vain hammastikulla ja veitsellä. Aikaa noiden väkertämiseen meni ehkä joku tunti-pari eivätkä edes hajonneet kovin pahasti aamulla siirrettäessä. "Kupit" tein tosiaan matalammaksi leikatuista muffinssivuoista ja foliosta :)
Joulutähden ensimmäinen kerros :)

torstai 13. joulukuuta 2012

Hobitti HFR vs. 3D



Hobittia on odotettu. Noin kaheksisen vuotta. Tarkalleen ottaen 2004 joulukuusta, kun viimeinen extended DVD boksi Kuninkaan paluusta ilemstyi ja oli maratoonattu lävitse ja tajusin, että tämä oli nyt tässä. Taru Sormusten Herrasta-elokuvatrilogia aloitti itselläni sen kaiken. Koko elokuvaharrastukseni sekä konseptin siitä, että henkilöt jotka eivät tiedä nimeäsi, saati tunnista kasvojasi, voisivat olla lähes yhtä läheisiä kuin parhaimmat ystäväsi. Khadeksan vuotta sitten elimme synkkää aikaa. Tuntui kuin olisin menettänyt tusinan hyviä ystäviäni - tiesin heidän olevan elossa, mutta en koskaan enään nähnyt heitä. Mutta toivoakin oli. Domin ja Billyn lupaama surffielokuva. Yksittäisten näyttelijöiden lukuisat omat projektit, huhut Hobitista...

Onko siis ihme, että eilen istahtaessani katsomaan Hobittia, ensimmäisten sävelten kajahtaessa salissa, olivat silmäni jo sumeat. Ja kun ei olisi paluu Hobittilaan riittänyt, tuttujen ruskeiden kikkaroiden ja polvihousujen tepastellessa kolossa päästi allekirjoittanut kuuluvan inahduksen. Hobitista voin sanoa sen verran, että se oli hyvin tehty, vauhdikas ja hauska fantasiaseikkailu. Sen enempää elokuvaa arvostelematta keskitynkin nyt ruotimaan uuden 3D-tekniikan eroja vanhaan ja sen sopimista Hobittiin.



Kävin siis katsomassa Hobitin HFR-versiona ja myöhemmin samana päivänä "perus" 3Dnä. HFR-oli uskomattoman tarkka. 3D-elokuvien toimintakohtauksissa on tyypillistä se, että mitä enemmän kohtauksessa on liikkuvia osia, sitä enemmän kuva blurraantuu ja kaikki muuttuu hitusen epäselväksi. Tätä ongelmaa ei hfr:ssä ollut. Jostain syystä kuitenkin liian terävä kuva tuntui enemmän latistavan kuin nostavan tunnelmaa. Hahmot näyttivät jotenkin vahamaisilta - tuntui melkein kuin olisin katsellut animaatiota. En tuntenut olevani osa retkikuntaa, olin sivustaseuraaja. Ja tästä syystä elokuva jäi vaisuksi. Lisäksi nopea kuvanopeus toi mieleen vanhat puolinopeusvhssät tai dvdeiden bugit, joissa kuva ensin jätättää ja myöhemmin ottaa tuplanopeudella kiinni.

Dori ois varmaan se mun
luonnerooli. Toi fleda!
Odotin innolla vanhaa 3D versiota nähdäkseni miten se eroaisi hfrstä. Elokuvan alkukohtaus kääpiövaltakunnassa oli ehdottomasti reilusti suttuisempi. Kuitenkin se olennainen tuli selväksi ja hobittilaan mennessä olin jo täysin uppoutunut itse elokuvaan. Vaikka toiminnantäytteiset kohtaukset olivatkin nyt sotkuisemmat, sai niistä kuitenkin tarpeeksi selvää. Ja mikä tärkeintä, hahmot eivät tuntuneet enää niin muovisilta. Tämä oli ehkä kaikkein selkeintä valkoisen örkin kohdalla. HRFssä kyseinen hahmo oli selvästi tietokoneella tehty ja todella "epäaidon" näköinen. Sen sijaan perus3Dn suttuisuuden ja harmaiden sävyjen ansiosta en olekaan yhtään varmaan miten kyseinen örkki oli toteutettu.

Mutta oli HFR:llä hyviäkin puolia perus3Dhen verrattuna. Necromancer kohtaus oli selkäpiitä karmiva HFR:n terävyydellä ja en tiedä oliko kyseessä elokuvateatteriero vai mikä, mutta hfr:n äänet olivat aivan omaa luokkaansa. Tiedän että koko porukkamme kääntyi yhdessä vaiheessa vasemmalle kun tuntui, että joku otus ääntelehti teatterin pimeydessä. Kokonaisuudessa itselläni kuitenkin tunnelma menee teknisten yksityiskohtien edelle. Ja mikäli Hobitin toinen osa näytetään HFR:nä, käyn todennäköisesti katsomassa sen ensin tavallisena 3Dnä ja perään sitten HFR:nä.

BTW. mites ois kääpiö ryhmä ens joulukuulle???

perjantai 7. joulukuuta 2012

Linnanjuhlat

Pitkästä aikaa tuli katseltua Linnanjuhlien kättelyosuus kokonaisuudessaan. Tämä johtuni siitä, että Hobitin ensi-iltaan on enää viisi päivää ja Eowynin liivissä on vielä runsaasti käsinommeltavaa. Toisin sanoen puolisilmäseirailua kaivattiin.

Cosplay-harrastajana kaikki asuihin liittyvä on aina kivaa. Ja aivan kuten lapsena on tulevat häät suunniteltu neljääntoista kertaan, myös "mitä laittaisin päälle linnanjuhliin" kysymykseen on pään sisällä muutamaan kertaan vastattu. Linnanjuhlat ovat ikäänkuin suomalaisen elämän Oscar-gaala. Jollain tavalla ansioituneet ihmiset pääsevät kävelemään punaisella matolla iltapuvuissa. Itse haluaisin puvullani ilmaista suomalaisuutta, vuodenaikaa ja/tai syytä saamaani kutsuun. Minkä vuoksi oma pukuni olisi varmaan leikkaukseltaan keskiaika-fantsuhenkinen ja väriskaalaltaan sinistä ja/tai valkoista. Mutta se omasta puvustani, off to vuoden 2012 linnanjuhlien pukuloistoon ja omiin mielipiteisiini niistä.

Aloitetaan siitä, että oli hienoa nähdä neljä presidenttiä puolisoineen samoissa linnanjuhlissa. Mauno Koivisto oli presidenttinä ollessani lapsi ja itselläni on kyseiseen presidenttiin outo kiintymys. Jos minulle sanoo, nimeä Suomen presidnetti, Kekkosen lisäksi mieleen putkahtaa nimenomaan Mauno Koivisto. Mutta pukuihin. Itse pidin Jenni istuvan presidentin puolison Jenni Haukion puvusta. Se on isänmaallinen ja ei liian juhlava - eroaa jotenkin muista juhlapuvuista. Ainut miinus minkä itse antaisin, on että hänestä on yritetty antaa vanhempi kuva kuin mitä hällä on oikeasti lasissa.

Mielestäni on aina ihana nähdä juhlapukujen seassa kansallispukuja
ja uniformuja. Varsinkin lotta-uniformun näkeminen lämmitti sydänsä.
Ja kyllä, huomasin myös Japanin suurlähettilään puvun. Niin kuin
sanoin. Linnanjuhlissa kansallis- ja ammattiylpeyden korostaminen
on mielestäni erittäin sopivaa.

Tästä puvusta on oltu montaa mieltä.
Heidi Jokinen on Suomen partiolaisten
puheenjohtaja ja saanut kutsun linnaan
juuri tästä syystä. Miksi ei siis näyttää tätä
myös ulospäin. Puku on kaunis, partiolaisten
logo yksinkertainen ja tyylikäs. Niin kauan
kun tällainen tehdään tyylillä, näkisin näitä
pukuja linnanjuhlissa enemmänkin. Puku
toteutettiin yhteistyönä painotalo
Multiprintin kanssa.






















Yhdysvaltain suurlähettilään Bruce Oreckin vaimon
Cody Oreckin puku oli mielestäni aivan upea. Poronsarvi-
kuvio kaunis ja tuo mieleen Suomen lapin. Aivan ihana,
tällaisen voisin itsekin kuvitella nimenomaan Linnanjuhliin.'
Puku on muuten Mert Otsamon suunnittelema.


Sinistä ja valkoista. Vaikka asu on yksinkertainen,
on se mielestäni juuri sopiva "perus"puku linnan-
juhliin. Talvinen ja Suomi-henkinen.














Vaikka pidänkin tämän puvun kirjailuja kauniina,
on se ehkä tyyliltään vääränlainen linnanjuhliin.
Siinä vaiheessa kun puku näyttää tanssiaismekolta
kannattaa mielestäni ehkä miettiä asuaan uudestaan.
Tällainen mekko voisi itselläni ihan hyvin olla
vanhojentansseissa päällä.
Toinen esimerkki kuinka yksinkertainen on kaunista.
Vaikkakin hyvin simppelilinjainen, ei silti yhtään
koulutanssiaismainen. En itse olisi laittanut tällaista
pukua päälle, mutta silti mielestäni juhlaan sopiva.



Laura Birnin trashionista Outi Pyyn tekemä
nahkamekko oli aivan ihana. Juuri ennen
häntä oli kättelemään astellut valtava hörhelö
luomus ja nähdessäni ensi vilauksen tästä puvusta
ajattelin "juuri tuollainen. röyhelöt eivät ole liian suuret.
tuo on oikeasti tyylikäs ja kaunis". Cosplayaajana arvostin
asussa luovuutta ja muistutusta, ettei kaikkea tarvitse aina
ommella ;)


Jostain syystä tämä puku sykähdytti. Vaikka
turkisreuna tuntui radikaalilta, pidin asusta itse
todella paljon. Se on erilainen. Se on kaunis.
Se sopii Suomen talveen. Mielestäni mikään
mikä on kaunis, ei voi olla mauton. Eli upea
puku toisin sanoen.





















Oma ehdoton lempparini. Tämä on oscar-gaalan tasoinen
luomus ja rakastuin kokonaisuuteen. Hiukset ovat upeasti
laitettu ja puku todella simppeli, mutta mieleenjäävä.
Asu ei myöskään ole liian seksikäs, vaikka rintahalkio
syvä onkin. Yksinkertaisesti tyylikäs. Maria Ylipään
päällä siis Hanna Sarénin luomus.
Kovasti yritin olla puolueeton, mutta  kun puku on
kaunis ja sopii kantajalleen niin eihän siitä voi
kuin tykätä. Liila on myös oma lempivärini, asu on
tyylikäs, simppeli ja tilaisuuteen sopiva. Sofi Oksasen
päällä siis Aurora Raiskisen suunnittelema puku ja hiuksia koristaa Hannu Viitalan hiuslaite.
Myöskin hiukset ovat mielestäni upeasti laitettu. 























Vaikka puku itsenään oli kovin kaunis,
alusvaatteiden esittely tai illuusio niiden esittelystä
ei kuulu linnanjuhliin. Itseasiassa tämä ei kuuluu
mihinkään juhliin. Ehkä MTV-music awards tai
vastaava voisi olla sopiva tälle puvulle. Puku oli vielä
kamalampi takaa, luoden illuusion vilkkuvista pakaroista.
Kilpapurjehtija Mikaela Wulffin puku on Teemu
Muurimäen käsialaa.

Vaikka puvussa itsesään ei ole mitään vikaa,
ei se kantajalleen sovi. Tämä on erinomainen esimerkki
siitä kuinka paljon oikeanlainen malli puvussa
merkitsee. Itseäni kummastaa aina miksi stailistit
päästävät asiakkaansa ulos asuissa, jotka
eivät imartele kantajaansa? Puku on Versacen ja
kantajana lentopalloilija Riikka Lehtonen.



























Näiden lisäksi linnassa nähtiin lukuisia upeita pukuja, mutta kaikkien niiden listaamisessa menisi koko päivä ja blogini kuvakapasiteetti.


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ompelu-lanit

Kello on nyt n. 22:00 lauantai iltana. Heräsin tuossa yhdeksän tuntia sitten, nukuttuani huimat kahden tunnit "yöunet". Eli siis ompelulanit onnistuneesti takana.

Tässä muutama vinkki tuleville lanittajille:
1. Varaudu normaalia suurempaan todennäköisyysprosenttiin onnettomuuksien suhteen. Koordinaatio ei ole parhaimmmillaan neljän aikaan aamuyöstä, joten saksien, neulojen, kuumien rautojen yms. kanssa kannattaa olla extra varovainen.
2. Älä ota projektiksi mitään liian haastavaa. Pysy perusteissa. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää pähkäillä miten kuusi metriä kangasta saadaan siistiksi rypytykseksi, kun aivot kärsivät unenpuutteesta.
3. Muista kärsivällisyys. Todennäköisyys virheisiin kasvaa expotentiaalisesti jokaiselta alkavalta tunnilta, joten ratkojan kanssa saattaa mennä hyvin kolmas osa yöstä. Tästä syystä kaikkein herkimmät kankaat ja tarkkuutta vaativimmat juottotyöt kannattaa jättää valoisammalle ajankohdalle.

Miksi siis vääntää töitä sormet ja silmät verissä koko yön? Seuran vuoksi. Ja aikaansaamisen. Yöllä kun ei juuri ole mitään parempaa tekemistä, kuin vääntää sitä cossia. Kukaan ei tee kolmelta yöllä facebook-päivityksiä: Kaikki fiksut ihmiset ovat nukkumassa ja vähemmän fiksut taas eivät ole typetys-kunnossa. Tumblaaminen on vähemmän kiinnostavaa kun kuka tahansa voi nähdä glimpset homoporno-dashistasi ja muutenkaan ei siihen omaan kivaan voi oikein keskittyä kun ympärillä hyörii joukko sokerihumalaisia kavereitasi. Lisäksi laneissa saa mukavasti apua cossiprobleemiin. Ja kun oma ratkoja katoaa, on kiva kun kaveri vieressä huutaa "ota mun ompelukoneen laatikosta". Myös se, että ei ole ainoa, joka huutaa vittua kun ompelee vahingossa kolme kerrosta kangasta vetoketjusauman väliin auttaa kummasti. Jaettu ketutus on puolittunut ketutus.

 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Viimehetken vääntäjät

En ole koskaan ollut hyvä tekemään asioita ajoissa. Osaan kuitenkin laskea ajankäyttöni ja organisoida asioita, eli viimeisenä yönä en yleensä cossejani väännä. Sen sijaan viikko ennen conia on yhtä kun meikäläinen ilman elämää ompelukoneen ulkopuolella.
Tässäkin asiassa on tultu eteenpäin. Tälläkin hetkellä kaikki tarvittavat kankaat, joitain pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta on jo olemassa kahteen tulevaan cossiin - kahteen siksi, etten ole vielä päättänyt mitä Gaalaan laitan päälle. Tai ostanut lippuja sinne. Tai ostanut lippuja Frostiin. Tai varannut majoitusta. Noh, kyllä tässä vielä kerkeää... ^^;
Eli siis kankaat on ollut olemassa jo ainakin kuukauden verran. Ja nätisti ovat edelleen muovipussissa, jossa ne ostin. Kaavan tynkääkään ei ole vielä tehty. Ei sillä, että olisin aivan varmasti päättänyt kumman cossin Gaalaan teen. No, kyllä tässä vielä kerkeää.

Yleensä hoen päässäni mantraa "huomenna sen aloitan", mutta tällä kertaa kyseinen mantrakin on menettänyt äänensä. Syy tähän on seuraava: Ompelu-lanit. Viikkoa ennen Cosplay Gaalaa. Eikö kuulostakin aika buenolta :D Toisin sanoen aijon yrittää sensaatiohakumielessä tehdä cossin alusta loppuun yhdessä yössä. Ja tietenkin jakaa kokemukseni rakkaiden lukijoideni kanssa. Että sellaista.
Niin ja mainostettakoon vielä, että nämä Lanithan ovat siis pääkaupunkiseudun cosplay yhdistyksen järjestämät, eli ovat avoinna kaikille. Oma kone kainaloon ja lanittamaan Nuorten toimintakeskus Happeen :D (lisäinfoa mm. tästä)

Frostin suunnitelmia voinen availla vähän paremmin sitten lähitulevaisuudessa :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Töllöttimen äärellä - part 1.

Syksy on ihanaa aikaa - kaikki rakkaat TV-sarjat palaavat kesätauolta ja elämäni saa taas tarkoituksen. Jos kesäni kuluu sisällä cossiasuja vääntäessä niin syksy, talvi ja kevät kuluvat sisällä töllöttimen ääressä. Olen elokuvien suurkuluttaja ja tulee sitä joskus pelattua ja katseltua videopelejä kuin myös töllättyä hitusen animea. Joskus jopa saataan lukea muutakin kuin mainoksia pöntön äärellä. TV-sarjat ovat kuitenkin ehkä se suurin intohimoni. Olen seurannut joitain sarjoja nyt jo puoli vuosikymmentä ja lähes vuosittain saan listalleni uuden sarjan jota seurata. Kyllä, elämäni on näinkin mielenkiintoista.

Viime syksynä kokeilimme ensimmäistä kertaa Mirun kanssa katsastaa kaikki uudet alkavat sarjat - eli siis sarjojen premierjaksot. Idea oli hauska ja tästä syystä päätimme tehdä saman jutun myös tänä vuonna. Kaikkien läpi katsominen kestää, joten hoidetaan tämä kahdessa osassa. Ja koska näitä on aika julmetusti, erotellaan jyvät akanoista vaikka sillälailla, että punaisella on sarjat, jotka ehdottomasti vaativat lisähuomiota. Ja lihavoituna erityisen hyvät sarjat.

Animal Practise
Kovasti yrittävät tästä Housen seuraajaa. Ja yrittävät aivan liikaa. Liian koominen draamaksi. Liian tylsä komediaksi. Jos tätä tulisi telkusta ja kanavasurffaisin, saattaisin jäädä katsomaan... mutta jos samaan aikaan kanasurffaamalla huomaan, että frendien neljännettoista uusinnat tulevat subilta katsoisin mielummin kuitenkin niitä. Harmi sinällään, sillä jos olisivat jättäneet suosiolla pois komiikan, tästä olisi saattanut tulla ihan siedettävä kevyempi draama. Eläinlääkäriasemalle sijoittuva sarja olisi voinut jo itsenäänkin saada katsojia.

Go on
Matthew Perry on yksi lempi koomikoistani. Kuiva, sarkastinen huumori kun vaan uppoaa. Ehkä tämä on se syy, miksi jaksan katsoa frendejä aina uudestaan ja uudestaan. Koska Chandler *love*
Mutta siis sarjaan itseensä. Tästä tykkäsin. Hyväsydämistä komiikkaa, jonka aiheet ovat syvällisiä ja meitä kaikkia koskettavia, mutta jotka esitellään meille huvittavien ja persoonallisten henkilöhahmojen kautta. Olen muuten aivan varma, että tuo sokea ukkeli on näytellyt ennenkin sokeaa ukkelia. Tarkistetaan. Kyseessä on siis Bill Cobbs niminen henkilö, joka on näytellyt gatsiljoonassa sarjassa ja elokuvassa - muunmuassa oli yksi Night at the Muesumin vanhoista vartijoista - ja jos en ihan väärin muista, kyseinen vartija esitti sokeata tai ainakin puolisokeata! Mutta siis joo, tätä kyllä rupean seuraamaan.

Guys with Kids
Sitcom kolmesta isästä pienten muksujen kanssa. Ihan perustoimivaa tavaraa, mutta ei jaksa vaivan imuttaa.... liian monta klikkausta. Jälleen kerran jäisin kyllä katsomaan kanavasurffatessa, mutta ei tarvitse pistää paussille jos täytyy lähteä kesken sarjan kauppaan.





The Mob Doctor
En ole oikein koskaan lämmennyt sarjoille, joiden päähenkilönä on nainen. Pystyn oikeastaan laskemaan tällaiset sarjat yhdellä kädellä: Xena, Dark Angel, Shirley Holmes ratkaisee, Sabrina teininoita ja Siskoni on noita... ja Ally McBeal. Hitto. No okei, kahdella kädellä. Eli toisin sanoen tämä ei hirveästi sytyttänyt. Vaikka aihe on kyllä mielenkiintoinen. Joskus jos on tylsää, saatan katsoa tätä hitusen eteenpäin - jos vaikka kunnon kiinnostus iskisi. Vaikutti kuitenkin aiheelta ihan jännältä.

The New Normal
Tämä oli itse asiassa ihan hauska. Ei vain siksi, että siinä oli homopari, jotka halusivat lapsen. Eikä vain siksi että Justin Bartha. Vaan siksi, että hahmot olivat juuri sopivan kärjistettyjä ollaksen hauskoja - varsinkin tämä meidän äiti/isoäiti - mutta silti tarpeeksi sympaattisia ollakseen uskottavia. Tätä täytyy ehkä katsoa vähän lisää. Tämän kauden New Girl?





Revolution
Koska Kripke on jumala. Alkuasetelma on mielettömän makea. Toteutus... vähän siinä ja siinä. Olen ehkä liian vanha kohdeyleisönä tai jotain. Tai sitten tämä on taas tämä tyttö juttu. Joka tapauksessa aijon katsoa tätä ainakin muutaman jakson, koska Kripke. Ja muutenkin - maailma on kiinnostava vaikka siellä asuvat hahmot eivät olisikaan.

666 park Avenue
Tämä vaikutti aluksi todella laimealta. Supernaturalista varastettuja mythoksia ripoteltuna sinne tänne. Mutta jokin sarjassa kuitenkin nappasi. Ehkä se on se mysteeri. Härö kun mikä. Ja jälleen kerran mieletön, creepy roolisuoritus Terry O´Quinnilta, jonka suurinosa meistä muistaa Lostin Lockena. Kyllä tämä kannattaa ainakin katsastaa - itsekin aijon ehkä muutaman jakson lisää katsoa.







The Mindy Project
Omalla tavallaan ihanan refreshaava sarja. Tai siis naiskuva. Mutta siihen sitten jäikin. Taas tämä minun nais-lead-character-syndroomani.



Partners
Koska DAVID KRUMHOLZ!!! Rakastan kyseistä miestä ja tämän kikkaroita. Nyyh, minulla on niin ikävä Numb3rsin Charlieta. Ja Colbya ja davidia. Onneksi omistan boksit kotona...
Mutta siis. Will and Grace paitsi, että Grace onkin mies. Eli siis Bromance tv-sarja, jossa toinen Broeista on homoseksuaali. Mielenkiintoista. Slashers do like. Mutta niin pidän minäkin. Ystävyys ei tunne rajoja. Ärsyttää vain hieman nämä karikatyyrihomot. Koskakohan saamme taas Mullan alla Davidin kaltaisia hahmoja televisioomme?











Vegas
Tämä. Oli. Ihana!!! Haluan lisää! Nyt heti! Koska Vegas. Ja Cowboyt. Ja rikossarjat. Vegasiin sijoittuva, cowboy seriffistä kertova rikosmurhamysteerisarja. Ja vielä Dennis Quadilla höystettynä. Likes likes like! Käsittämättömän hyvällä näyttelijäkaartilla varustettua laatu rikosdraamaa.



Ja koska aina ei voi voittaa eikä myöskään huomata kaikkia uusia sarjoja, tässä pari nappausta myös edellisiltä vuosilta, joihin ei oltu vielä tutustuttu.








American Horror Story
Nimi kertoo kaiken. Hyvin kriipy. Hyvin hienosti toteutettu Tykkäsin tosi paljon - tai siis iin paljon kun nyt voi tykätä genrestä jota inhoaa. Joo siis, en pidä kauhusta. Ja tämä ei ollut yhtään kiva. Eli oli siis tosi kiva. Ehkä pakko katsoa lisää.













Falling Skies
Alienit kaappaavat ihmisiä - eli tv-sarjaksi muokattu Maailmojen sota. Meikäläisellä on heikkokohta Noah Wyleen, mutta muuten ei sarja vielä toistaiseksi kummemmin hetkauttanut. Mutta koska se on lainattu ja löytyy DVD-hyllystä niin varmaan joskus sen kipeänä katson.






Luck
Laukkaratoja radan sisä ja ulkopuolelta. Draamaa. Järjestäytynyttä rikollisuutta. Uhkapelejä. Heppoja. Mistä tässä sarjassa en tykkäisi? HBO tekee laatusarjoja ja se nähdään myös Luckissa. Ostan tämän varmaan joskus DVD-kokoelmaani ja maratoonan sitten kerralla. Hyvä oli. 


torstai 11. lokakuuta 2012

Animua

Leikattuja päitä!
Sword art Online
Olin kuullut kyseisestä sarjasta vain hyvää ja kun vielä huomasin Traconissa, että sarja on ollut vielä suhteellisen cossattu, niin pitihän se katsastaa. En ole koskaan Hackkejä katsonut, mutta mitä olin SaOsta kuullut, se olisi jotain sinnepäin. Fantasia animejen kanssa on itselläni aina ollut vähän siinä ja siinä. Kaiken järjen mukaan genren pitäisi upota kuin veitsi voihin, mutta omalla kohdallani on veistä tarvittu lämmittää ensin vähän kuuman veden alla. Siinäpäs onkin uuten taas ihan hölmö sananlasku; veitsi voihin. Meikäläisen jääkaappi on ainakin sen verran kylmä, että veistä pitää kunnolla painaa jos meinaa saada voinokareen irti.
Mutta siis asiaan. Sword art Online oli ihan jees. Huomasin jääneni vain tuijottelemaan sitä useamman jakson ajaksi, joten jokin sarjassa siis upposi. Toisaalta myönnän, että olen katsonut KIBAa ainakin 40+ jaksoa, enkä oikein tiedä mitä sarjassa tapahtui.. eli ei mitään erikoista sanottavaa tästä - kyllähän tämän katsoo.

Jormungand
Kuvassa tyttöjä vai poikia?
Olin törmännyt tähän sarjaan muutamaan otteeseen ja nyt kun siitä tuli jo toinen kausi, oli pakko vihdoin sarja katsastaa. Tyyli oli jännän näköinen ja jollain tasolla sarjasta itseasiassa pidin. Ei mitäään wow-factoria, mutta ihan perushyvää seineniä. Sen verran jännää porukkaa oli paikalla, että hieman jäi kutkuttamaan hahmojen tarinat, mutta toisaalta sarjassa ei ollut mitään kummempaa OMG-factoria, että sen tältä istumalta katsoisin. Saattaisin kuitenkin konelleni säilöä pahan päivän varalle.






Ankka!
Tsuritama
Lueskelin erään puolitutun deviblogia ja tämän cosplay-suunnitelmista googletin kyseisen animen. Sarjan kuvat näyttivät pirteältä, joten menin ja katsoin ekan jakson. Ja täytyy myöntää, että tämän minä kyllä katon. Ei mitään ihmeellistä todellakaan, mutta jollain tavalla ihastuttava. Ja kyllä, tästä tehdään myös joku kiva photoshoot-cossiryhmä. Koska kalastaminen on kivaa ja kesäiset photoshootreissut parhaita. Kerrankin kunnon mökkicossi! Kyseessä siis mielestäni perus kaveriporukkanime, joka pyörii kalastuksen ympärillä. Hahmot ovat ihastuttavia ja sympaattisia ja tästä tulee ihan kesä mieleen. 

Binbougami ga!
Iso neula... eka desucon anyone?
Luin sanat "Gintaman tekijöiltä" ja katsoin ekan jakson. Tämä täytyy maratoonata heti ensi-viikolla. Koska neroutta. Siis aivan heinäpäätä, eli hörötyksestä ei meinannut tulla loppua. Heti kun on aivot nurkkaan hetki, on tämä ehdottomasti katsottava. Ja haluan tehdä nuo kaksi kimulia. Voin olla kumpi tahansa. Ilmoittakaa heti, jos joku haluaa ne tehdä kanssani. Ei tästä enempää tarvitse mainita. Niin paitsi, että siis tosiaan shonen-parodiaa; pitää siis olla katsonut jonkinverran animua että ymmärtää. Muuten tämä on vain älyvapaata.


Sakamichi no Apollon
Katsokaa nyt kun on nätti!
Olin tähän törmännyt jo aiemmin, mutta myöhemmin sitten unohtanut. Ja törmättyäni nimeen aina uudelleen, luulin, että kyseessä oli se jatko-osa Sousei no Aquarionille, joka myöskin tuli tässä n. vuoden sisällä. Ihme aivopieru tämäkin. Mutta siis. Sakamichi no Aollon. I.H.A.N.A. Oi miksi oi miksi en voi noita kahta pääjätkää cossata! Nyyh! Mutta lahjon ex-kämppiksen ja hänen poikaystävänsä tekemään nämä, niin sitten saan ainakin kuvata heitä. Ja ottaa eeppisen upeita, kauniita kuvia. Onneksi kaverin vanhemmat on muusikoita - päästään ehkä ottamaan myös jotain hienoja Jazz-kuvia! Mutta ah! Suosittelen kaikille, jotka tykkäävät historiasta (tapahtuu joskus 1900-luvun alkupuolen-keskivälin paikkeilla?), pitävät musiikista, fiilistelystä ja realistisista animuista. Mitäköhän muuta tän tekijöiltä olisi... okei, ohjaajalta on myös cowboy bebop ja samurai champloo - se selittää jo paljon.

Vasemman puoleinen brunette on sit mun!
Kukaan muu ei saa sitä cossata!
Shining Hearts
Nämä olisivat varmasti paljon parempia peleinä. Yritin aikanaan katsoa Shining Tearssia, mutta se oli niin uskomatonta shaibaa, etten siihe kyennyt. Tämä ei paljon ollut parempi, mutta kuitenkin hitusen. Sen verran, että voin itseäni hetken kiduttaa ja sarjan katsoa. Koska haluan tehdä lolimekon. Ja nämä mekot! Ah kun ovat ihania! En malta odottaa ensi syksyä, että pääsen tästä puvun tekemään. Haluan söpön maalaisromattisen mekon ja korin ja jakaa ihmisille leipää~










K
Yksi syksyn uusista animuista, jotka tsekkasin. Jos tätä ei ensi vuonna cossata kaikkialla, niin ei sitten kyllä mitään. Hotteja miehiä uniformuissa. Särmikäs outlaw-porukka. Sympaattinen valkohiuksinen päähenkilö. Totisempi mustahiuksinen katanamies. Capslockilla kirjoitettu subtexti kahden edellämainitun välille. Jänniä supervoimia. Näistä on cosplaytrendit tehty. Ei sillä, saatanpa itsekin sarjan katsoa. Koska hyvännäköisiä miehiä täynnä olevia action-animuja ei kai koskaan voi olla liikaa?
Cosplay anyone?

Btooom
Älä nyt sano, että se hotti tatskakäsi onkin nainen!!!!
[onks noi tissit vai rintalihakset???]
Sword art onlinen se "realistinen" versio. Eli sotapeli muuttuukin oikeaksi. Mikä lie hallituksen koe tämäkin on. Toistaiseksi oli ihan kivan näköinen, ekasta jaksosta ei juuri vielä voi mitään sanoa, kun koko homma siinä vasta alkaa. Toisaalta ei mitään ihmeellistä mieleen jäänyt, joten varmaan jää ekaan jakson tämä sarja. Mutta hei, pointsit siitä, että räjähtäessä oikeasti ihminen räjähtää. Eli raajoja ja muita paloja lentelee. Eikä tarvittu edes leikkiä verellä, suolilla ja muilla groteskin genren romantisoinneilla.




Tengen Toppa Gurren Lagann
Tämä nyt on katottu silloin joskus muutamia vuosia sitten kuin sarja ilmestyi. Katsoin vain sarjan kokonaisuudessaan uudestaan, joten se on ehkä mainitsemisen arvoinen. Niin, siis katsoin sen yhdessä yössä. Kymmenen muun henkilön kanssa. TTGL allnightter. Ei muuten paskempi tapa viettää lauantaiyö.
Olin unohtanut kuinka eeppinen sarja olikaan. En ole koskaan ollut mikään suurimpia mecha-faneja (tai ylipäätään scifi), mutta tajusin kuitenkin heti alusta, että TTGL on ehkä yksi parhaimpia ellei jopa paras anime, joka on koskaan tehty. Ja jakson 8 jälkeen sarja oli pakko katsoa loppuun. Toisella katselukerralla sarja oli vain parempi. Se, minkä oli aina tiennyt fiiliksenä, sai sanat.
TTGL on hieno kertomus itsensä löytämisestä ja oman tien kulkemisesta. Se on uniikisti piirretty, upeasti animoitu, hauska, koskettava ja mukaansatempaava. TTGL on synonyymi animelle. Vain animen juonenkuvauksesi voi sanoa: "se kertoo poraamisesta".

Vain jos saan loput siskot!
Yokon teacher versio must do!
Haluun tehä Rossiun uusiksi - tuplana.