Cosplay-harrastaja

Nimeni on Sanna Savolainen ja olen cosplay harrastaja. Cosplayta voi harrastaa monenmoisella eri tavalla, mutta koska tämä on meikäläisen henk. koht. blogi, kerronpa tässä minkälainen cosplay harrastaja minä olen.

Cosplayaan paljon myös conien ulkopuolella.
Miittien ja photoshoottien lisäksi cossaan
mm. elokuvien ensi-illoissa.

• Olen tehnyt itselleni ja veljelleni jätesäkistä ja collegepaidoista naamiaisasuja ala-asteen ensimmäisiltä luokilta lähtien. Asuleikit ovat olleet lempileikkejäni jo alle kouluikäisestä saakka.
• Ensimmäisen oikean cosplayn tein vuoden 2008 kesällä, Tampereen Animeconiin. Olin kerännyt tähän osia jo pari vuotta.
• Ompelen asuni itse. Vuoteen 2011 asti kämppikseni teki proppini, koruni ja kaikki maalaukset sekä osan mahdollisista käsinompeluista. Toinen kämppikseni auttoi minua tarvittaessa peruukkien kanssa.
• Leonardo da Vinci asuni on ensimmäinen cossi johon tein itse maalaustyöt (lue: kangastussi). Gauchen ase vuoden 2013 alusta on ensimmäinen kokonaan itse tekemä proppini.
• Inhoan jotakuinkin kaikkia osa-alueita cosplayta tehdessä.
• Rakastan kuitenkin sitä tunnetta, kun cossit etenevät ja alkavat muodostua kangaspaloista kohti viimeisteltyä kokonaisuutta, niin paljon, etten juuri voisi kuvitella ostavani cossia valmiina.
• Hyvä cosplay on mielestäni huoliteltu ja istuva, hyvä, tasapainoinen kokonaisuus. Väärät värisävyt, puuttuvat osat tai väärät mittasuhteet eivät minua cosplayssa häiritse niin kauan kuin kokonaisuus toimii.
• En osaa katsoa tutoriaaleja enkä noudattaa ohjeita. 95 % asuistani olen tehnyt puhtaasti soveltamalla, säätämällä ja kokeilemalla.
• Omat tavoitteeni cosplay saralla liittyvät enempi harrastuksen yleiseen kehittämiseen kuin henkilökohtaiseen kehittymiseen.
• Haluan kehittyä harrastuksessani kokoa ajan. Seuraavat haasteeni ovat kaavoituksen opetteleminen sekä poseeraamiseni monipuoleistaminen.

Cosplay on mielestäni jotakuinkin paras harrastus ikinä. Se sopii kaikenikäisille, -kokoisille ja -näköisille. Parhaimmillaan se voi olla koko perheen tai ystäväpiirin harrastus, jossa kädentaidot, luova ongelmanratkaisukyky, itsetunto, -ilmaisu ja -varmuus kehittyvät . Pahimmillaan se on aikaa, rahaa ja hermoja syövä harrastus, joka ruokkii itseinhoa ja hautaa ihmisen minäkuvan.