Töllöttimen äärellä - part 1.

Syksy on ihanaa aikaa - kaikki rakkaat TV-sarjat palaavat kesätauolta ja elämäni saa taas tarkoituksen. Jos kesäni kuluu sisällä cossiasuja vääntäessä niin syksy, talvi ja kevät kuluvat sisällä töllöttimen ääressä. Olen elokuvien suurkuluttaja ja tulee sitä joskus pelattua ja katseltua videopelejä kuin myös töllättyä hitusen animea. Joskus jopa saataan lukea muutakin kuin mainoksia pöntön äärellä. TV-sarjat ovat kuitenkin ehkä se suurin intohimoni. Olen seurannut joitain sarjoja nyt jo puoli vuosikymmentä ja lähes vuosittain saan listalleni uuden sarjan jota seurata. Kyllä, elämäni on näinkin mielenkiintoista.

Viime syksynä kokeilimme ensimmäistä kertaa Mirun kanssa katsastaa kaikki uudet alkavat sarjat - eli siis sarjojen premierjaksot. Idea oli hauska ja tästä syystä päätimme tehdä saman jutun myös tänä vuonna. Kaikkien läpi katsominen kestää, joten hoidetaan tämä kahdessa osassa. Ja koska näitä on aika julmetusti, erotellaan jyvät akanoista vaikka sillälailla, että punaisella on sarjat, jotka ehdottomasti vaativat lisähuomiota. Ja lihavoituna erityisen hyvät sarjat.

Animal Practise

Kovasti yrittävät tästä Housen seuraajaa. Ja yrittävät aivan liikaa. Liian koominen draamaksi. Liian tylsä komediaksi. Jos tätä tulisi telkusta ja kanavasurffaisin, saattaisin jäädä katsomaan... mutta jos samaan aikaan kanasurffaamalla huomaan, että frendien neljännettoista uusinnat tulevat subilta katsoisin mielummin kuitenkin niitä. Harmi sinällään, sillä jos olisivat jättäneet suosiolla pois komiikan, tästä olisi saattanut tulla ihan siedettävä kevyempi draama. Eläinlääkäriasemalle sijoittuva sarja olisi voinut jo itsenäänkin saada katsojia.

Go on
Matthew Perry on yksi lempi koomikoistani. Kuiva, sarkastinen huumori kun vaan uppoaa. Ehkä tämä on se syy, miksi jaksan katsoa frendejä aina uudestaan ja uudestaan. Koska Chandler *love*
Mutta siis sarjaan itseensä. Tästä tykkäsin. Hyväsydämistä komiikkaa, jonka aiheet ovat syvällisiä ja meitä kaikkia koskettavia, mutta jotka esitellään meille huvittavien ja persoonallisten henkilöhahmojen kautta. Olen muuten aivan varma, että tuo sokea ukkeli on näytellyt ennenkin sokeaa ukkelia. Tarkistetaan. Kyseessä on siis Bill Cobbs niminen henkilö, joka on näytellyt gatsiljoonassa sarjassa ja elokuvassa - muunmuassa oli yksi Night at the Muesumin vanhoista vartijoista - ja jos en ihan väärin muista, kyseinen vartija esitti sokeata tai ainakin puolisokeata! Mutta siis joo, tätä kyllä rupean seuraamaan.

Guys with Kids
Sitcom kolmesta isästä pienten muksujen kanssa. Ihan perustoimivaa tavaraa, mutta ei jaksa vaivan imuttaa.... liian monta klikkausta. Jälleen kerran jäisin kyllä katsomaan kanavasurffatessa, mutta ei tarvitse pistää paussille jos täytyy lähteä kesken sarjan kauppaan.

The Mob Doctor
En ole oikein koskaan lämmennyt sarjoille, joiden päähenkilönä on nainen. Pystyn oikeastaan laskemaan tällaiset sarjat yhdellä kädellä: Xena, Dark Angel, Shirley Holmes ratkaisee, Sabrina teininoita ja Siskoni on noita... ja Ally McBeal. Hitto. No okei, kahdella kädellä. Eli toisin sanoen tämä ei hirveästi sytyttänyt. Vaikka aihe on kyllä mielenkiintoinen. Joskus jos on tylsää, saatan katsoa tätä hitusen eteenpäin - jos vaikka kunnon kiinnostus iskisi. Vaikutti kuitenkin aiheelta ihan jännältä.

The New Normal
Tämä oli itse asiassa ihan hauska. Ei vain siksi, että siinä oli homopari, jotka halusivat lapsen. Eikä vain siksi että Justin Bartha. Vaan siksi, että hahmot olivat juuri sopivan kärjistettyjä ollaksen hauskoja - varsinkin tämä meidän äiti/isoäiti - mutta silti tarpeeksi sympaattisia ollakseen uskottavia. Tätä täytyy ehkä katsoa vähän lisää. Tämän kauden New Girl?

Revolution
Koska Kripke on jumala. Alkuasetelma on mielettömän makea. Toteutus... vähän siinä ja siinä. Olen ehkä liian vanha kohdeyleisönä tai jotain. Tai sitten tämä on taas tämä tyttö juttu. Joka tapauksessa aijon katsoa tätä ainakin muutaman jakson, koska Kripke. Ja muutenkin - maailma on kiinnostava vaikka siellä asuvat hahmot eivät olisikaan.

666 park Avenue
Tämä vaikutti aluksi todella laimealta. Supernaturalista varastettuja mythoksia ripoteltuna sinne tänne. Mutta jokin sarjassa kuitenkin nappasi. Ehkä se on se mysteeri. Härö kun mikä. Ja jälleen kerran mieletön, creepy roolisuoritus Terry O´Quinnilta, jonka suurinosa meistä muistaa Lostin Lockena. Kyllä tämä kannattaa ainakin katsastaa - itsekin aijon ehkä muutaman jakson lisää katsoa.

The Mindy Project
Omalla tavallaan ihanan refreshaava sarja. Tai siis naiskuva. Mutta siihen sitten jäikin. Taas tämä minun nais-lead-character-syndroomani.

Partners
Koska DAVID KRUMHOLZ!!! Rakastan kyseistä miestä ja tämän kikkaroita. Nyyh, minulla on niin ikävä Numb3rsin Charlieta. Ja Colbya ja davidia. Onneksi omistan boksit kotona...
Mutta siis. Will and Grace paitsi, että Grace onkin mies. Eli siis Bromance tv-sarja, jossa toinen Broeista on homoseksuaali. Mielenkiintoista. Slashers do like. Mutta niin pidän minäkin. Ystävyys ei tunne rajoja. Ärsyttää vain hieman nämä karikatyyrihomot. Koskakohan saamme taas Mullan alla Davidin kaltaisia hahmoja televisioomme?

Vegas
Tämä. Oli. Ihana!!! Haluan lisää! Nyt heti! Koska Vegas. Ja Cowboyt. Ja rikossarjat. Vegasiin sijoittuva, cowboy seriffistä kertova rikosmurhamysteerisarja. Ja vielä Dennis Quadilla höystettynä. Likes likes like! Käsittämättömän hyvällä näyttelijäkaartilla varustettua laatu rikosdraamaa.



Ja koska aina ei voi voittaa eikä myöskään huomata kaikkia uusia sarjoja, tässä pari nappausta myös edellisiltä vuosilta, joihin ei oltu vielä tutustuttu.

American Horror Story
Nimi kertoo kaiken. Hyvin kriipy. Hyvin hienosti toteutettu Tykkäsin tosi paljon - tai siis iin paljon kun nyt voi tykätä genrestä jota inhoaa. Joo siis, en pidä kauhusta. Ja tämä ei ollut yhtään kiva. Eli oli siis tosi kiva. Ehkä pakko katsoa lisää.

Falling Skies
Alienit kaappaavat ihmisiä - eli tv-sarjaksi muokattu Maailmojen sota. Meikäläisellä on heikkokohta Noah Wyleen, mutta muuten ei sarja vielä toistaiseksi kummemmin hetkauttanut. Mutta koska se on lainattu ja löytyy DVD-hyllystä niin varmaan joskus sen kipeänä katson.

Luck
Laukkaratoja radan sisä ja ulkopuolelta. Draamaa. Järjestäytynyttä rikollisuutta. Uhkapelejä. Heppoja. Mistä tässä sarjassa en tykkäisi? HBO tekee laatusarjoja ja se nähdään myös Luckissa. Ostan tämän varmaan joskus DVD-kokoelmaani ja maratoonan sitten kerralla. Hyvä oli. 

Animua

Leikattuja päitä!

Sword art Online

Olin kuullut kyseisestä sarjasta vain hyvää ja kun vielä huomasin Traconissa, että sarja on ollut vielä suhteellisen cossattu, niin pitihän se katsastaa. En ole koskaan Hackkejä katsonut, mutta mitä olin SaOsta kuullut, se olisi jotain sinnepäin. Fantasia animejen kanssa on itselläni aina ollut vähän siinä ja siinä. Kaiken järjen mukaan genren pitäisi upota kuin veitsi voihin, mutta omalla kohdallani on veistä tarvittu lämmittää ensin vähän kuuman veden alla. Siinäpäs onkin uuten taas ihan hölmö sananlasku; veitsi voihin. Meikäläisen jääkaappi on ainakin sen verran kylmä, että veistä pitää kunnolla painaa jos meinaa saada voinokareen irti.

Mutta siis asiaan. Sword art Online oli ihan jees. Huomasin jääneni vain tuijottelemaan sitä useamman jakson ajaksi, joten jokin sarjassa siis upposi. Toisaalta myönnän, että olen katsonut KIBAa ainakin 40+ jaksoa, enkä oikein tiedä mitä sarjassa tapahtui.. eli ei mitään erikoista sanottavaa tästä - kyllähän tämän katsoo.

Jormungand

Kuvassa tyttöjä vai poikia?

Olin törmännyt tähän sarjaan muutamaan otteeseen ja nyt kun siitä tuli jo toinen kausi, oli pakko vihdoin sarja katsastaa. Tyyli oli jännän näköinen ja jollain tasolla sarjasta itseasiassa pidin. Ei mitäään wow-factoria, mutta ihan perushyvää seineniä. Sen verran jännää porukkaa oli paikalla, että hieman jäi kutkuttamaan hahmojen tarinat, mutta toisaalta sarjassa ei ollut mitään kummempaa OMG-factoria, että sen tältä istumalta katsoisin. Saattaisin kuitenkin konelleni säilöä pahan päivän varalle.

Ankka!

Tsuritama
Lueskelin erään puolitutun deviblogia ja tämän cosplay-suunnitelmista googletin kyseisen animen. Sarjan kuvat näyttivät pirteältä, joten menin ja katsoin ekan jakson. Ja täytyy myöntää, että tämän minä kyllä katon. Ei mitään ihmeellistä todellakaan, mutta jollain tavalla ihastuttava. Ja kyllä, tästä tehdään myös joku kiva photoshoot-cossiryhmä. Koska kalastaminen on kivaa ja kesäiset photoshootreissut parhaita. Kerrankin kunnon mökkicossi! Kyseessä siis mielestäni perus kaveriporukkanime, joka pyörii kalastuksen ympärillä. Hahmot ovat ihastuttavia ja sympaattisia ja tästä tulee ihan kesä mieleen. 

Binbougami ga!

Iso neula... eka desucon anyone?

Luin sanat "Gintaman tekijöiltä" ja katsoin ekan jakson. Tämä täytyy maratoonata heti ensi-viikolla. Koska neroutta. Siis aivan heinäpäätä, eli hörötyksestä ei meinannut tulla loppua. Heti kun on aivot nurkkaan hetki, on tämä ehdottomasti katsottava. Ja haluan tehdä nuo kaksi kimulia. Voin olla kumpi tahansa. Ilmoittakaa heti, jos joku haluaa ne tehdä kanssani. Ei tästä enempää tarvitse mainita. Niin paitsi, että siis tosiaan shonen-parodiaa; pitää siis olla katsonut jonkinverran animua että ymmärtää. Muuten tämä on vain älyvapaata.


Sakamichi no Apollon

Katsokaa nyt kun on nätti!

Olin tähän törmännyt jo aiemmin, mutta myöhemmin sitten unohtanut. Ja törmättyäni nimeen aina uudelleen, luulin, että kyseessä oli se jatko-osa Sousei no Aquarionille, joka myöskin tuli tässä n. vuoden sisällä. Ihme aivopieru tämäkin. Mutta siis. Sakamichi no Aollon. I.H.A.N.A. Oi miksi oi miksi en voi noita kahta pääjätkää cossata! Nyyh! Mutta lahjon ex-kämppiksen ja hänen poikaystävänsä tekemään nämä, niin sitten saan ainakin kuvata heitä. Ja ottaa eeppisen upeita, kauniita kuvia. Onneksi kaverin vanhemmat on muusikoita - päästään ehkä ottamaan myös jotain hienoja Jazz-kuvia! Mutta ah! Suosittelen kaikille, jotka tykkäävät historiasta (tapahtuu joskus 1900-luvun alkupuolen-keskivälin paikkeilla?), pitävät musiikista, fiilistelystä ja realistisista animuista. Mitäköhän muuta tän tekijöiltä olisi... okei, ohjaajalta on myös cowboy bebop ja samurai champloo - se selittää jo paljon.

Vasemman puoleinen brunette on sit mun!
Kukaan muu ei saa sitä cossata!

Shining Hearts
Nämä olisivat varmasti paljon parempia peleinä. Yritin aikanaan katsoa Shining Tearssia, mutta se oli niin uskomatonta shaibaa, etten siihe kyennyt. Tämä ei paljon ollut parempi, mutta kuitenkin hitusen. Sen verran, että voin itseäni hetken kiduttaa ja sarjan katsoa. Koska haluan tehdä lolimekon. Ja nämä mekot! Ah kun ovat ihania! En malta odottaa ensi syksyä, että pääsen tästä puvun tekemään. Haluan söpön maalaisromattisen mekon ja korin ja jakaa ihmisille leipää~










K
Yksi syksyn uusista animuista, jotka tsekkasin. Jos tätä ei ensi vuonna cossata kaikkialla, niin ei sitten kyllä mitään. Hotteja miehiä uniformuissa. Särmikäs outlaw-porukka. Sympaattinen valkohiuksinen päähenkilö. Totisempi mustahiuksinen katanamies. Capslockilla kirjoitettu subtexti kahden edellämainitun välille. Jänniä supervoimia. Näistä on cosplaytrendit tehty. Ei sillä, saatanpa itsekin sarjan katsoa. Koska hyvännäköisiä miehiä täynnä olevia action-animuja ei kai koskaan voi olla liikaa?

Cosplay anyone?

Btooom

Älä nyt sano, että se hotti tatskakäsi onkin nainen!!!!
[onks noi tissit vai rintalihakset???]

Sword art onlinen se "realistinen" versio. Eli sotapeli muuttuukin oikeaksi. Mikä lie hallituksen koe tämäkin on. Toistaiseksi oli ihan kivan näköinen, ekasta jaksosta ei juuri vielä voi mitään sanoa, kun koko homma siinä vasta alkaa. Toisaalta ei mitään ihmeellistä mieleen jäänyt, joten varmaan jää ekaan jakson tämä sarja. Mutta hei, pointsit siitä, että räjähtäessä oikeasti ihminen räjähtää. Eli raajoja ja muita paloja lentelee. Eikä tarvittu edes leikkiä verellä, suolilla ja muilla groteskin genren romantisoinneilla.




Tengen Toppa Gurren Lagann
Tämä nyt on katottu silloin joskus muutamia vuosia sitten kuin sarja ilmestyi. Katsoin vain sarjan kokonaisuudessaan uudestaan, joten se on ehkä mainitsemisen arvoinen. Niin, siis katsoin sen yhdessä yössä. Kymmenen muun henkilön kanssa. TTGL allnightter. Ei muuten paskempi tapa viettää lauantaiyö.
Olin unohtanut kuinka eeppinen sarja olikaan. En ole koskaan ollut mikään suurimpia mecha-faneja (tai ylipäätään scifi), mutta tajusin kuitenkin heti alusta, että TTGL on ehkä yksi parhaimpia ellei jopa paras anime, joka on koskaan tehty. Ja jakson 8 jälkeen sarja oli pakko katsoa loppuun. Toisella katselukerralla sarja oli vain parempi. Se, minkä oli aina tiennyt fiiliksenä, sai sanat.
TTGL on hieno kertomus itsensä löytämisestä ja oman tien kulkemisesta. Se on uniikisti piirretty, upeasti animoitu, hauska, koskettava ja mukaansatempaava. TTGL on synonyymi animelle. Vain animen juonenkuvauksesi voi sanoa: "se kertoo poraamisesta".

Vain jos saan loput siskot!

Yokon teacher versio must do!

Haluun tehä Rossiun uusiksi - tuplana.

Animuuu~

Tänään on ollut harvinaisen lagaaaaaa~ päivä. Ja siksipä päädyinkin katsomaan aivottomana random animuu. Ja koska vielä pitäisi tunti-pari tuhlata aikaa ennen kuin voi mennä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä kirjoituksiin, voin hyvin höpistä tänne noista katsomistani animuista.

Aloitetaan sillä, että mikäli joku on joskus eksynyt myanimelist-profiilini tai muuten jutskannut animusta meikäläisen kanssa - tietää, että olen kaikesta aina nähnyt yhden jakson. Eli siis imutan uusien animeiden ekat jaksot, katson ne, ja jos vaikuttavat kiinnostavilta, imutan koko sarjan ja katson sen. Siis teoriassa. Todellisuudessa terän ulkoiseni on täynnä animea D-kirjaimesta eteenpäin (A-C on muualla kun tila loppui) odottamassa todennäköisesti zombie apocalypsea jolloin aikaa mokomien katsomiseen muka olisi. Tässä nyt siis ekojen jaksojen perusteella fiiliksiäni.

Natsuyuki Rendezvous
Painoin animehere.comissa tägiä supernatural ja katsoin mitä tuli. Tämä oli ensimmäisten joukossa. Ensimmäisen 10 minuutin aikana ajattelin lähinnä wtf, supernatural what? Sitten animun cätchi kävi ilmi ja hommasta tuli huomattavasti kiinnostavampi. Josei on jollain saralla aina iskenyt meikäläiseen. Itselläni ei ole mitään romantiikka vastaan, mutta yleensä teinitytöille suunnatut animut ovat vain niin korneja, ettei kaltaiseni vanhus niitä sulata. Toisaalta teininäkin romantiikka oli sivuseikka - kunhan heppoja, jännitystä tai pornoa riitti. Tästä syystä josei uppoaa meikäläiseen huomattavasti paremmin kuin shojo - kuin myös tässä tapauksessa. Animaatio oli nättiä ja sen enempää spoilaamatta sarjan tantantaa-efekti sai meikäläisen jopa harkitsemaan tämän katsomista loppuun. Ehdottomasti varastoisin, jos koneellani olisi yhtään ylimääräistä tilaa. Voisin myös harkita tuon valkopaitaisen ukkelin cossaamista. Mikä minulla on näihin tylsän näköisiin hahmoihin?




Phi Brain
Tähän olin törmänny kuukausi-pari sitten ja kun näin sen animehere.comin seinällä kävin kaivamassa ykkös osan ja katsoin sen. Ja kuten alkuarteista jo arvasin, tämä oli hyvä. Sen lisäksi, että idea oli uniikimpi shonenissa, myös hahmokaarti ja design miellytti. Ja ideahan on siis, että tuo ruskeatukkainen ilveilijä on älyfiksu ja mestari ratkaisemaan pulmia ja pähkinöitä. Idea kuulostaa niin älyvapaalta, että oli pakko katsoa ja todennäköisesti katsoa vielä lisääkin. Ja tässäkin oli valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut dude, josta pidin ja jota voisin cossata. Ah tätä hahmodesignen kirjoa X)

Sekiei Ayakashi Mangatan
Tästä tuli lähinnä mieleen Kazuma Kodakan Midare Somenishi. Ja koska kyseinen yaoi-manga teki tähän typykkään lähtemättömän vaikutuksen kymmenkunta vuotta sitten, kaikki mikä muistuttaa Midarea on tsekattava. Tässä tapauksessa siis 5 minuutin pituista, ei kovin nätisti animoitua nettianimea. Ei sillä, pakko tätä on katsottava lisää. Oli sen verran ihmeellistä schaibaa.


Rental Magica
Tähänkin on tullut vuosien aikan törmättyä, joten kun sen listassa näin, piti se tietty katsastaa. Aika mitäänsanomatonta schaibaa. En hirveästi lämpene näille vinkuiita-pääpojille ja yleensä jos hahmokaarti ei sytytä, ei sytytä sarja muutenkaan. Eka jakso oli muutenkin harvinaisen random, huonosti leikattu ja muutenkin aika mitäänsanomaton. Koulupuvut oli kyllä söpöjä. Ja tuo valkoisiin pukeutunut kissamies oli aika kiva.

Neljä vuotta kuvauspalvelua

Kuvauspalvelu on yleinen näky Suomen coniskenessä. Vuodesta toiseen tutut ja uudet naamat ovat kuvanneet meikäläistä hyvin erilaisissa vermeissä milloin harmaata ja milloin pinkkiä taustakangasta vasten - onpa mukaan eksynyt muutama välähdys ja kisakuvakin. Kuvaajat ovatkin luoneet erinomaiset puitteet vaivalla tehtyjen asujemme esittelyyn ja tätä palvelua onkin ahkerasti usein käytetty.

Usein, mutta ei aina. Miksi kuvauspalvelua ei joka conissa tule käytettyä? Katsoin omia kuviani taaksepäin ja huomasin tilastoni olevan seuraavanlainen: 21/34. Eli kolmestakymmenestäneljästä conissa esiintyneestä cossistani kaksikymmnetä olen käynyt kuvauttamassa. Se on yli puolet, mutta ei silti mielestäni tarpeeksi. Ei sillä, olen kyllä kuullut, että on cossaajia, jotka eivät käy kuvauttamassa pukujaan koskaan - tai tietoisesti jättävät jotkin puvut kuvauttamatta. Joitain epämääräisiä syitä olen tähän saanut - suurinosa luokkaa "eivät ole edustavia" tms. mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi käydä kuvauspalvelussa.

Miksi sitten ajattelen näin? No. Syy, miksi ylipäätään cossaamme coneissa, on tietenkin, että ihmiset näkisivät kädenjälkemme ja/tai ilahduttaaksemme muita conieläjiä. Jos haluaisimme vain pukuilla, tekisimme sitä jossain muualla kuin coneissa. Jos haluaisimme vain harrastaa, eläisimme pelkkiä photoshootteja varten - cosplay on siitä harvinainen laji, että se näyttää luonnossa yleensä paljon huonommalta kuin kuvissa. Eli jos siis pukedumme X-henkilöksi coniin, miksi emme näyttäisi sitä myös niille, jotka haluavat uudelleen elää conin tai eivät päässeet paikalle? Itse ainakin käyn anikissa aina katsastamassa niiden conien kuvauspalvelu-kuvat, joihin en ole itse päässyt, jotta näkisin mitä cosseja conissa on ollut. Kuvauspalvelu on myös säälimätön paikka näyttää se oma kädenjälkensä. Et pääse piiloutumaan photoshopin, kuvakulmien tai hienojen taustojen taakse. Tällaisen minä tein, tältä minä näytin. Ja jos on uskaltautunut asullaa ihmistne ilmoille, miksi ei uskaltaisi myös kuvattavaksi. Kuvauspalveluun astuminen osoittaa, että on ylpeä omasta työstään virheistä huolimatta. Nykyään kuvauspalvelussa saa jopa neuvoja siihen miten poseerata, eivätkä he julkaise kuvia, jossa naama on ihan killissä.

Vaikka kuvauspalvelusta superisti tykkäänkin, eivät silti kaikki cossini ole heidän kuvattavaksi päätyneet. Syitä tähän selvitän kohta. Nyt kuitenkin hieman kuvia väliin :)

2009

Kuva: Miika Ojamo - 1. kuvauspalvelu kuvani!
Bleachin Soi -Fong Traconissa vuodelta 2009

Kuva: Miika Ojamo - yhdessä Cosplay-Jedien kanssa.
Gurren Lagannin Rossiu siis ensimmäisessä Desuconissa.

Kuva: Miika Ojamo - Kirjamessut 2009
Harvey sarjasta Chrome Shelled Regios -
on muuten kivat koulupuvut tässä sarjassa!

Kuva: Jaana Parviainen - meikäläinen Kazukina.
Getbackkers ryhmämme animeconista 2009.

Kuva: Miika Ojamo - 2009 mangapäivät
Minä Kantarouna

Elikkäs ensimmäisen vuoden kuvauspalvelu-käyttöä lisäsi selvästi ryhmät. Ensimmäinen cossini Chichiri jäi kuvaamatta, koska en tainnut astua jalallakaan Tampere-talon sisätiloihin vuoden 2008 animeconissa, jossa olin vain lauantaina. Ennen Soi-Fongia olin vielä Tsukiconissa Sanina, mutta siellä ei kuvauspalvelua edes ollut. Nausicaa, Iruka ja Hige jäivät kuvaamatta - liekö syynä ollut, koska cosplayasin näitä hahmoja yksin, eikä uskallusta löytynyt mennä kameran eteen muuten kuin pienemmissä tapahtumissa.

2010

  

Kuva: Santtu Pajukanta
Cosplay Gaala 2010 ja Okita

Kuva: Jussi Sorjanen - Tampere Kuplii 2010
Ensimmäinen kisakokemus ja parta - minä siis Haddock

Kuva: Kyuu Eturautti ja Santtu Pajukanta
Mangapäivä 2010 -Kuvauspalvelun ensimmäinen
oikeasti nelijalkainen kuvattava! Minä siis Suomena.

Vuoden 2010 kuvauspalvelusaldoni on näköjään ollut erityisen heikko. Sen sijaan kävin kyseisenä vuonna enemmän coneissa kuin koskaan aikaisemmin. Bakaconissa keväällä, jossa päälläni oli Moondoggie ja Odessa - kummastakaan ei ole kuvaa, koska ilmeisesti hengasimme eri rakennuksessa kuin kuvauspalvelu. Kikuconissa vietin kaiken muun paitsi FFFightin ulkona ja jälleen kerran - ei kuvaa Klaussistani. Desuconissa meillä oli eeppistäkin eeppisempi suikoden ryhmä - josta ei kuvan kuvaa ole kuvauspalvelussa. Itse tosin olin ~39 asteen kuumeessa koko conin, joten ei ihme, etten muistanut käydä kuvauttamassa meikäläisen Gremiota. Animeconiahan tänä vuonna ei ollut, mutta sen sijaan kesätraconissa kierrätin Bakaconin cossit - vieläkään pääsemättä tamperetalon sisälle - ei siis kuvia cosseistani tällöinkään.

2011

Kuva: Santtu Pajukanta
Leonardo Da Vinci ja Desucon 2011

Kuva: Santtu Pajukanta
Meikäläinen Lavina desucon 2011

Kuva. Emilia Lahtinen - Tracon 2011
Meikäläinen Lydiana.

Vuonna 2011 tuli cosplayattua ja conitettyä hyvin vähän. Tai siis, asuja kyllä tehtiin, mutta ei coneihin. Rahaa oli liian vähän ja tuli tehtyä muutama pirkka-cossikin. Animeconissa kävi viime vuoden bakaconit, eli missään vaiheessa ei oltu sisätiloissa tarpeeksi kauan, että olisi eksynyt kuvauspalveluun saakka. Jäi siis Unkarin koulupuku ja Nanami kuvauttamatta. Myös Traconissa unohtui sunnuntain puvun kuvaaminen, mutta koska kyseessä oli Keisuke, eli siis hyvinkin tylsä (ja random) puku, ei tämän puvun puuttuminen tullut minkaanlaisena yllätyksenä. Näiden kolmen ison lisäksi tuli käytyä vain Gaalassa ja sielläkin siviileissä. Ei siis ihme, että kuvasaldo jäi laihaksi.

2012

 Kuva: Emilia Lahtinen - Frostbite 2012
Kolmen vuoden cosplay projektini Kenvalmistui vihdoin 

Kuva: Emilia Lahtinen - Frostbite 2012
Itse Imarina ja komea mieheni Jozo

 Kuva: Emilia Lahtinen - Kuplii 2012
Aanaksen kanssa osallistuttiin kisaan - minä Cutter 

   

 Kuva: Emilia Lahtinen - Chibicon 2012
Shimana keikaloitiin kaverien kanssa.

Kuva: Emilia Lahtinen - Desucon 2012
Itse Shinpachi - Jozo Harada

Kuva: Miika Ojamo - Desucon 2012
Brittany cossini ainoat kuvat.

Kuva: Kyuu Eturautti - Animecon 2012
Ranulffin oikeastaan ainoat kuvat

Kuva: Emila Lahtinen - Tracon 2012
Sarutobi Sasuke - se Brave 10 versio.

Kuva: Emilia Lahtinen - Tracon 2012
Osallistuttiin Välähdykseen Blue Maryn kanssa -
minä siis Leonana

Vuosi 2012 on ollut ehdottomasti kuvauspalvelurikkain. Olen itse ymmärtänyt palvelun hyödyt ja etsimällä etsinyt kuvauspisteet. Ainoastaan Desun sunnuntaicossini Belcoot on jäänyt tänä vuonna kuvaamatta. Ensi vuodaan saadaan sitten täydet pisteet!



Suurimmat syyt kuvauspalvelun käyttämättä jättämiseen ovat olleet ehdottomasti sen löytymättömyys, ajan puute ja oma arkuus. Kaikki syitä, jotka on helppo korjata tulevaisuudessa. Kiitos kaunis siis kaikille kuvaajilleni ja erityisesti Emilia Lahtiselle, jonka kuvissa tunnun onnistuvan erityisen hyvin! Nähdään vielä ehkä Gaalassa tänä vuonna, mutta viimeistään Frostissa :3

Elfquest - ja vähän ropeconistakin

Elfquest on hieno sarjakuva. Alkanut vuonna 1978 ja oma hatunnosto tässä vaiheessa Wendy ja Richard Pinille omakustannuksesta, upeasta tiimityöskentelystä, yhteistyöstä fanien kanssa yleisestä awesomiudesta.

Itse luin elfquestit kymmenisen vuotta sitten yläaste/lukio aikoihin ja tasaiseen tahtiin on nuo kaverin kovakantiset albumit käteen tarttuneet. Varsinkin Original Quest on luettu ainakin tusinan kertaa. Tarina ja hahmot vain ovat niin ajattomia ja alati viihdyttäviä että sarjan pariin palaa yhä uudestaan ja uudestaan. Suureksi ilokseni aina välillä saa myös uusia ihmisiä sarjaan koukkuun, sekä tietty törmää niin uusiin kuin vanhoihinkin faneihin.

Mikä Elfquestissa sitten kiehtoo? Pinit ovat onnistuneet luomaan aivan uniikin, mutta ihastuttavan yhtenäisen maailman johon aina hauska astua uudestaan. Sarjan hahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia - ja tietenkin rakastettavia. Wolfriderssien suhteen susiinsa ymmärtää koiranomistajana. Miehisyyden ihailijana arvostan sarjassa näkyvää paljasta pintaa ja sarjan rohkea ote oman aikansakin tabuihin on ihailtavaa.
Minäkin haluan soulmaten, lifematen ja lovematen - ja ennenkaikkea että kaikki ymmärtäisivät ja hyväksyisivät eron.

Tämän vuoden Tampere Kupliiseen sain nakin kautta tehtyä Cutterin - tuon sudenratsastajien nuoren, mutta viisaan päällikön. En ollut koskaan harkinnut, edes kuvitellut, cossivani Cutteria. Ei tällä naamalla eikä varsinkaan näillä lihaksilla. Kaikkien suureksi yllätykseksi hahmo toimi kuin toimikin joten uusin asun Ropeconiin - tosin unohdin kaulakoruni kotiin [muistin tämän vasta seuraavalla viikolla]. Eli vielä pitää joskus laittaa Cutter päälle. Voi harmi. Cutter sai meikäläisessä kuitenkin taas aikaiseksi elfquest-pureman. Eli Ropeconissa päälläni oli jo toinen Elfquest-cossi - Cutterin äiti Joyleaf. Tämäkin tuli tehtyä hitusen vasemmalla kädellä ja uusin asun enemmän tai vähemmän vielä kokonaisuudessaan mutta väliäkö tuolla - kiva oli tämäkin tehdä :D

Cutter - kuva by Jozo

Iso ryhmä ensi vuoden Ropeconiin???

Joyleaf - kuva by Aidu