Hobitti HFR vs. 3D

Hobittia on odotettu. Noin kaheksisen vuotta. Tarkalleen ottaen 2004 joulukuusta, kun viimeinen extended DVD boksi Kuninkaan paluusta ilemstyi ja oli maratoonattu lävitse ja tajusin, että tämä oli nyt tässä. Taru Sormusten Herrasta-elokuvatrilogia aloitti itselläni sen kaiken. Koko elokuvaharrastukseni sekä konseptin siitä, että henkilöt jotka eivät tiedä nimeäsi, saati tunnista kasvojasi, voisivat olla lähes yhtä läheisiä kuin parhaimmat ystäväsi. Khadeksan vuotta sitten elimme synkkää aikaa. Tuntui kuin olisin menettänyt tusinan hyviä ystäviäni - tiesin heidän olevan elossa, mutta en koskaan enään nähnyt heitä. Mutta toivoakin oli. Domin ja Billyn lupaama surffielokuva. Yksittäisten näyttelijöiden lukuisat omat projektit, huhut Hobitista...

Onko siis ihme, että eilen istahtaessani katsomaan Hobittia, ensimmäisten sävelten kajahtaessa salissa, olivat silmäni jo sumeat. Ja kun ei olisi paluu Hobittilaan riittänyt, tuttujen ruskeiden kikkaroiden ja polvihousujen tepastellessa kolossa päästi allekirjoittanut kuuluvan inahduksen. Hobitista voin sanoa sen verran, että se oli hyvin tehty, vauhdikas ja hauska fantasiaseikkailu. Sen enempää elokuvaa arvostelematta keskitynkin nyt ruotimaan uuden 3D-tekniikan eroja vanhaan ja sen sopimista Hobittiin.

Kävin siis katsomassa Hobitin HFR-versiona ja myöhemmin samana päivänä "perus" 3Dnä. HFR-oli uskomattoman tarkka. 3D-elokuvien toimintakohtauksissa on tyypillistä se, että mitä enemmän kohtauksessa on liikkuvia osia, sitä enemmän kuva blurraantuu ja kaikki muuttuu hitusen epäselväksi. Tätä ongelmaa ei hfr:ssä ollut. Jostain syystä kuitenkin liian terävä kuva tuntui enemmän latistavan kuin nostavan tunnelmaa. Hahmot näyttivät jotenkin vahamaisilta - tuntui melkein kuin olisin katsellut animaatiota. En tuntenut olevani osa retkikuntaa, olin sivustaseuraaja. Ja tästä syystä elokuva jäi vaisuksi. Lisäksi nopea kuvanopeus toi mieleen vanhat puolinopeusvhssät tai dvdeiden bugit, joissa kuva ensin jätättää ja myöhemmin ottaa tuplanopeudella kiinni.

Dori ois varmaan se mun
luonnerooli. Toi fleda!

Odotin innolla vanhaa 3D versiota nähdäkseni miten se eroaisi hfrstä. Elokuvan alkukohtaus kääpiövaltakunnassa oli ehdottomasti reilusti suttuisempi. Kuitenkin se olennainen tuli selväksi ja hobittilaan mennessä olin jo täysin uppoutunut itse elokuvaan. Vaikka toiminnantäytteiset kohtaukset olivatkin nyt sotkuisemmat, sai niistä kuitenkin tarpeeksi selvää. Ja mikä tärkeintä, hahmot eivät tuntuneet enää niin muovisilta. Tämä oli ehkä kaikkein selkeintä valkoisen örkin kohdalla. HRFssä kyseinen hahmo oli selvästi tietokoneella tehty ja todella "epäaidon" näköinen. Sen sijaan perus3Dn suttuisuuden ja harmaiden sävyjen ansiosta en olekaan yhtään varmaan miten kyseinen örkki oli toteutettu.

Mutta oli HFR:llä hyviäkin puolia perus3Dhen verrattuna. Necromancer kohtaus oli selkäpiitä karmiva HFR:n terävyydellä ja en tiedä oliko kyseessä elokuvateatteriero vai mikä, mutta hfr:n äänet olivat aivan omaa luokkaansa. Tiedän että koko porukkamme kääntyi yhdessä vaiheessa vasemmalle kun tuntui, että joku otus ääntelehti teatterin pimeydessä. Kokonaisuudessa itselläni kuitenkin tunnelma menee teknisten yksityiskohtien edelle. Ja mikäli Hobitin toinen osa näytetään HFR:nä, käyn todennäköisesti katsomassa sen ensin tavallisena 3Dnä ja perään sitten HFR:nä.

BTW. mites ois kääpiö ryhmä ens joulukuulle???